Laatikkoviljelyä kaupunkipihalla

Pieni laatikkoviljelmä näyttää tuottavan hyvin satoa kaupunkipihalla. Laatikossa viihtyvät rucola, basilikat ja pikkutomaatti. Minttu kasvaa omassa korissaan, ja tomaatti ja paprika viihtyvät kahvallisissa kangasruukuissa.

Laatikkoviljely on meille oiva tapa pitää pientä ryytimaata kaupunkipihalla ja saada satoa omasta puutarhasta. Kekkilän jalallisessa kasvilaatikossa kasvaa rucolaa, basilikaa ja muutama ’Tiny Tim’ -tomaatintaimi.

Lavakaulukseen perustamassani laatikkoviljelmässä kasvaa ruohosipulia, timjamia, salviaa ja oreganoa.

Ja eivät kotipihamme hyötykasvit siihen lopu. Minttu kasvaa omassa ruukussaan, ja kätevissä kahvallisissa, kankaisissa ruukuissaan kasvavat napostelupaprika sekä keltainen tomaatti ’Häränsydän’. Paprikat ovat jo isoja, ja häränsydämessä alkaa olla mukavasti kukkanuppuja.

Näyttää siis, että hyvää satoa on tulossa kaupunkiviljelmältä! Nyt vain toivotaan aurinkoisia päiviä ja sopivasti sadetta.

 

Advertisement

Mökkipihan ruusut upeassa kukassa

Mökkipihallamme on useita metsäruusuja, jotka kukkivat kauniisti juuri nyt. Uusia ruusuja putkahtaa pihalla esiin sieltä täältä.

Nämä mökkipihamme metsäruusut ovat kulkeutuneet pihallemme suoraan metsästä appiukon tuomina muutama vuosikymmen sitten. Osa niistä on voinut olla pihallamme jo kun sen puutarha on perustettu 1930-luvulla. Varmaa tietoa ruusujen alkuperästä ei ole, eikä se olekaan oleellista. Pääasia on, että upeasti kukkivat metsäruusut ilahduttavat meitä edelleen.

Uusia ruusujakin putkahtelee esiin sieltä täältä. Nekin löytävät pihallamme paikkansa, sillä ruusuille on meillä aina tilaa.

Vain yksi ruusu on vaihtanut pihallamme paikkaa. Aiemmin tämä kaunis valkoinen pensasruusu kasvoi keskellä alapihan nurmikkoa. Se levitti piikkisiä oksiaan laajalle, ja niitä sai aina olla lyhentämässä.

Kun uusi mökki rakennettiin ja sen alapuolelle järven puoleiseen rinteeseen muodostui sopiva paikka ruusulle, siirrettiin se kasvamaan uuteen paikkaan. Ruusu ei ollut siirrosta moksiskaan, vaan on nyt päässyt vapaasti kasvamaan ja kukkimaan. Se vasta aloittelee kukintaa, joka yleensä jatkuu runsaana läpi kesän. Pieniä nuppuja on valtavasti, joten tästä kukinnasta saamme nauttia toivottavasti pitkään.

 

Kukkaniitty yhdessä kesässä

Kukkaniitty syntyy pihamaalle yhdessä kesässä, niin ainakin tapahtui äitini mökkipihalla. Eikä siihen tarvittu edes niittykukkien siemeniä.

Äitini mökkitontilla on ollut jo vuosia pieni alue, josta nurmikko on jätetty ajamatta, ja jossa kukat ja heinät ovat saaneet kasvaa ihan vapaasti. Tänä keväänä tuota niityn osuutta päätettiin laajentaa, ja alue jätettiin ajamatta ruohonleikkurilla.

Ja mitä tapahtui? Nyt aiempaa isompi niitty kasvaa ihanana sekamelskana päivänkakkaroita, ketohärkkejä, hanhikkeja, leinikkejä, valkoapiloita, maahumalaa ja tähtimöitä. Mikä tuoksu kukista lähteekään! Niitty houkuttelee luokseen perhosia ja muita hyöteisiä – ja näyttää kauniilta!  Eikä tarvinnut kuin jättää nurmikko ajamatta.

Putkinotkon aarteet: Juhannuskranssi

Putkinotko täytti huhtikuussa kaksi vuotta, mutta juhlapäivä sujui työn merkeissä. Nyt haluan juhlistaa omille jaloilleen ehtinyttä blogia poimimalla sen arkistoista teille muutaman oman suosikkini. Tämä juhannuskranssi viime kesältä saa kunnian olla ensimmäinen aarre.

Niin se aika rientää! Kun kaksi vuotta sitten aloitin Putkinotkon, en voinut aavistaa, että pienestä mökkipuutarhasta ja vielä pienemmästä kaupunkipuutarhasta riittäisi näin paljon kerrottavaa! Takana on jo huimat 227 postausta, ja blogin lukijamäärä on kasvanut ilahduttavasti. Kiitos teille jokaiselle siitä, että olette mukana Putkinotkon maailmassa! ❤

Tämän kukkakranssin tein viime juhannukseksi, ja näitä kuvia katsellessa muistot siirtyvät varsin mukavaan juhlapäivään. Vaikka sää ei hellinytkään, oli oman perheen ja sukulaisten kanssa vietetty juhla mieleenpainuva. Ja kaiken kruununa oli tämä ketokukista solmittu kranssi.

Kranssin myötä toivotan kaikille lämmintä ja iloista juhannusta!

Papulanruusu vei sydämen

 

Ihana papulanruusu on puhjennut kukkaan mökkipihallamme! Nämä upeat, pienet ja hempeän pastelliset kukat ovat vieneet sydämeni.

Papulanruusu kuuluu mökkipuutarhamme vanhaan lajistoon. Se on uinunut vuosia hieman taantuneena, mutta valaistusolosuhteiden muututtua mökkipuutarhassa on papulanruusukin päässyt puhkeamaan ihan uuteen kukkaan.

Tämä papulanruusu on kyllä vienyt sydämeni! Siinä on ihanan pienet lehdet ja vaaleanpunaiset, kerrotut kukat. Papulanruusussa on jotakin ihanan vanhaa, herkkää ja nostalgista – vanhan ajan tunnelmaa. Tuoksuakin löytyy, kun nuuhkaisee.

Mutta ei papulanruusu ole mökkipuutarhamme ainoa kukkija. Myös juhannusruusut kukkivat nyt upeana.