Rikoin omat lupaukseni, jälleen kerran

Eikö puutarhurin kuulukin pyörtää aina omat lupauksensa? Niin tein minäkin, sillä olin päättänyt, että en esikasvata tänä vuonna mitään. Ja jos jotakin muka kylvän, niin en ainakaan kukkia.

Puutarhamyymälöiden siemenpussivalikoimat oikein huutavat nyt luokseen. Te olette kaikki varmaan kuulleet saman kutsun?

Menin ihan vain katselemaan valikoimaa, mutta tarkoitukseni ei ollut ostaa vielä mitään. Tarkoitukseni oli, että en esikasvata tänä vuonna mitään.

Kuinka ollakaan, käteni hamusivat kahta siemenpussia ennen kuin pystyin itse sitä tajuamaan. Samassa jo seisoin kassajonossa kädessäni taimimultapussi sekä kaunopunahatun ja tarhadaalian siemenpussit.

Eihän tässä näin pitänyt käydä.

Halu saada siemenet multaan oli kuitenkin niin suuri, että kun kaikki istutuspotit olivat mökillä varastossa jäässä olleen oven takana, piti minun taitella istutuspotit sanomalehtipaperista.

Olisittepa nähneet hymyni, kun potit olivat valmiina ja siemenet mullassa. 🙂

 

Advertisement

Kilpipiilean jakaminen onnistui hienosti

Sain viime syksynä ystävältä kilpipiilean, joka oli jo ohittanut parhaimmat päivänsä. Sain siitä kuitenkin monta hyvää pistokasta, jota ovat nyt lähteneet hyvään kasvuun.

Minulla ei ollut aiemmin ollutkaan kilpipiileaa ennen kuin sain sellaisen ystävältäni. Korkeaksi kasvanut ja jo parhaat päivänsä nähnyt kilpipiilea oli oikein mainio emokasvi, ja sain otettua siitä monta hyvää pistokasta.

Pistokkaat näyttävät lähteneen nyt hyvään kasvuun, ja ensimmäiset olen jo jakanut edelleen uusiin koteihin. Helppohoitoinen kilpipiilea ei oikeastaan kaipaa muuta kuin säännöllistä kastelua, kasvuajan lannoitusta ja hyvää multaa. Meillä se viihtyy hyvin aurinkoisen olohuoneen takaseinällä valoisassa, mutta ei paahteisessa kasvupaikassa. Liian valoisalla kasvupaikalla sen lehdet jäävät kuulemma helposti pieniksi.

Nyt vain odottelemaan kukintaa, sillä huhtikuussa voisi odottaa kilpipiilean kukkivan!

Ideoita kukkakimppuihin Tukholman sisustusmessuilta

Vierailin helmikuun alussa Tukholmassa sisustusalan messuilla. Alan uutuuksiin tutustuessani kiinnitin myös huomiota siihen, miten viherkasvit ovat nyt väistymässä runsaiden kukkakimppujen tieltä.

Stockholm Furniture Fair tarjoaa sisustusalan ammattilaisille upean katsauksen uusista huonekaluista, väreistä, tyyleistä ja tunnelmista. Niin hauska kuin messuilla on tutustua yksittäisiin tuotteisiin, on tällainen tapahtuma mielestäni myös oiva paikka luoda yleissilmäys siihen, mikä vihersisustamisessa on nyt trendikästä.

Kun vierailin messuilla kaksi vuotta sitten, olivat viherkasvit silloin vielä pääosassa. Messuosastoilla näkyi upeita, kookkaita viherkasveja ja viherseiniä. Nyt ne olivat selkeästi hävinneet, ja tilalle olivat tulleet näyttävät kukkakimput.

Kukkakimpuissa yhdistyvät nyt niin eksoottiset kukat kuin kotoisat luonnonmateriaalit. Proteat ovat nyt huippusuosittuja, ja niiden kanssa maljakkoon laitetaan erilaisia vihreitä oksia tai paljaita ruskeita luonnonoksia. Eucalyptuksen oksia näkyi edelleen runsaasti, monissa kimpuissa oli kengurunkäpliä. Daaliat, anomonet, vahakukat ja leinikit toivat kimppuihin vaaleita pastellisävyjä. Nappaa näistä kuvista ideat omaan kukkakimppuusi!

Teneriffan toinen puoli: Anaga on vehreä luontoelämys

Teneriffa tarjoaa upeita luontoelämyksiä ja vastakohtia niille, jotka haluavat lomamatkaltaan muutakin kuin rantalomailua. Anagan niemimaa saaren pohjoisosassa ovat huikean vehreä elämys ja vastakohta eteläpuolen karuudelle.

Vaikka olen käynyt Teneriffalla monta kertaa, hämmästyn joka kerta saaren monipuolisuudesta. Teneriffan karu eteläpuoli on aurinkovarmaa, hotellien täyttämää lomakohdetta, kun taas vehreä pohjoispuoli tarjoaa huikeita maisemia ja luontoelämyksiä. Olen aiemmin kertonut Icod los Vinosissa kasvavasta maailman suurimmasta puusta, El Dragosta, sekä Teneriffan kauneimmasta kylästä, sadan asukkaan Mascasta.

Nyt hehkutan teille Anagan niemimaata.

Teneriffan entisen pääkaupungin La Lagunan kyljestä lähtee tie TF-13 ja siitä jatkuva TF-12, joka vie huikealle matkalle ylös Anagan niemimaan kukkuloille. Tie on erittäin hyväkuntoinen ja helppo ajaa, ja maisemat sen varrella ovat henkeäsalpaavat.

Anagan niemimaan vehreyden takana on sade. Kukkuloilla sataa usein, ja pilvet ovat matalalla. Meidän retkemme aikana ei satanut, mutta tie oli sateesta märkä ja vettä tippui tien ylle kaartuvien laakeripuiden lehdiltä. Sumuinen, viileä sää tuntui virkistävältä etelän kuuman ja kuivan ilman jälkeen.

Tien varrella on muutamia näköalapaikkoja, joista ensimmäinen, Mirador Cruz del Carmen, heti Las Mercedes -kylän jälkeen. Sieltä avautui heti upea näkymä alas laaksoon ja La Lagunan kaupunkiin.

Anagan puusto on vehreää laakerimetsää. Taloja on vuorenrinteillä harvassa, mutta vaelluspolkuja sitäkin enemmän. Me pidättäydyimme autossa ja päätiellä TF-12, mutta sen varrelta lähtee muutamia pikkuteitä, joille voi lähteä seikkailemaan autolla tai polkupyörällä.

Autolla ei voi tehdä pysähdyksiä kuin pienillä näköalatasanteilla, muutoin kauneudesta pääsee nauttimaan ikkunasta katsellen. Niitäkin riittää: Me ehdimme ihastella matkan aikana upeita metsätyräkkejä, makaronesianavokadoja ja kauniita kanarianpunakelloja, joita kasvoi etenkin tien loppupäässä, kun laskeuduttiin jo kohti San Andresia ja Santa Cruzia. Puukellokanervia kasvoi isoina pensaina ihan näköalapaikkojen ympärillä.

Näitä näkymiä suosittelen käymään katsomassa, jos talven lomamatka suuntaa Teneriffalle. Meiltäkin jäi vielä paljon näkemättä, ja palaamme varmasti vielä Anagan niemimaalle uudestaan.

Mårbackan kevätleikkaus

Mårbacka on talvehtinut jälleen hyvin kesämökillä. Nyt oli aika leikata siitä pistokkaita juurtumaan ensi kesän istutuksia varten.

Mårbackan toinen talvi mökillä on sujunut oikein mainiosti. Mårbacka ja sen pistokkaista kasvaneet uudet pelargonit kukkivat pitkälle joulukuuhun, viimeiset kukat leikkasin niistä tammikuun alussa. Lehdet ovat säilyneet vihreinä ja elinvoimasina.

Niin pitkiksi olivat varret kesällä kasvaneet, että oli aika leikata pelargoneista pistokkaita. Tiedän, että monet leikkaavat pelargonit ihan lyhyiksi, mutta minä tykkään jättää niihin kuitenkin hieman pituutta.

Ja näitä pistokkaitahan tuli varsin mukavasti! Katkoin varret niin, että niihin tuli mittaa kolmen neljän nivelen verran. Karsin alimmat lehdet pois ja laitoin pistokkaat juurtumaan vesiastioihin ikkunalle. Pian on myös aika ruukuttaa emokasvit uuteen multaa ja aloittaa niiden lannoitus. Ja sitten kesällä terassilla on oikea Mårbacka-taivas! 🙂