Pettymysten pampaheinä

pampaheinä

Ei tullut pampaheinästä sitä komeaa ja korkeaa, näyttävää heinätupasta, jonka toivossa sen keväällä ostin ja istutin mökkipuutarhaan.

Olen aiemminkin kertonut mökkitonttimme viereisestä rakenteilla olevasta tontista, jonka näkyvyyttä omalle tontillemme olemme yrittäneet eri keinoilla peittää. Tänä keväänä otin aseeksi pampaheinät, joiden piti kasvaa parimetrisiksi, tuuheiksi heinätuppaiksi peittämään näkyvyyttä. Näin ainakin ne meille myynyt puutarhuri Kevätmessuilla kertoi. Kun vielä kyselin pampaheinän vaatimuksia kasvupaikan suhteen, oli vastauksena, että maaperän suhteen käy mikä vaan, auringosta kyllä tykkäävät.

Istutimme pampaheinät tonttimme rajan läheisyyteen paikkaan, jossa ne ovat saaneet suoraa auringonpaistetta aamupäivän ajan, iltapäivästä aurinko on osunut niihin puiden latvojen lomasta. Kaivoimme pampaheinille reilut kuopat ja istutimme ne hyvään puutarhamultaan. Kesän aikana annoin niille puutarhalannoitetta ja kastelimme niitä kuivan kesän aikana todella tiheään.

Eipä huolenpito auttanut. Parhaimmat kaksi pampaheinää ovat nyt syyskuun alussa reilun metrin pituisia ja ehkä jotenkuten tuuheiksi määriteltäviä. Pienimmät ovat vain 30-40-senttisiä, eikä tuuheudesta voi puhua.

pampaheinät

Pampaheinä on ollut kyllä suuri pettymys. Onko jollakin muulla kokemusta pampaheinästä? Olisi kiva kuulla, miten niiden kasvattaminen on teillä onnistunut.

Pampaheinää ei ilmeisesti saa kovin helpolla talvehtimaan, joten ajattelin kaivaa pari parhaiten kasvanutta tupasta ylös, istuttaa ruukkuun ja tuoda ne talveksi mökkiin sisälle. Muut aion peittää talvisuojalla. Saa nähdä millaisena ne talven jälkeen näyttätyvät.

pampaheinät

Pyykkietikka on helppo tehdä itse

itse tehty pyykkietikka

Pyykkietikasta on tullut oikein hitti, ja monissa blogeissa näkyy itse tehtävän pyykkietikan ohjeita. Innostuin itsekin kokeilemaan pyykkietikan tekemistä, mutta käytin siinä luonnonaineksia – yrttejä, ruusunlehtiä ja kuusenoksia.

Pyykkietikka on luonnollinen tapa raikastaa niin pyykkiä kuin pesukonetta. Se sopii kaikille materiaaleilla, ja mikä parasta, sen luvataan poistavan vaatteista hien, homeen ja savun hajut.

Meidän perheessämme urheillaan paljon, ja mökillä on vähän väliä jokin nuotio palamassa. Olen kokeillut jos minkälaisia sporttipyykille tarkoitettuja pesuaineita treenivaatteiden pesemiseen. Ne tuntuvat vain mielestäni kuorruttavan vaatteet epämiellyttävän makealla tuoksulla, eikä itse vaatteeseen pinttynyt haju lähde kuitenkaan millään pois. Käytän normaaliin pyykkiin hajustamatonta pyykinpesuainetta, ja siksi yltiöpäisen hajustetut pyykinpesuaineet eivät ole meidän perheemme juttu.

Raikkaan pyykin lisäksi pyykkietikan luvataan myös raikastavan pesukoneen. Se kuulostaa myös hyvältä! Etikka myös estää pesuainesaostumien muodostumisen pesukoneeseen ja korvaa huuhteluaineen. Mikä mahtava tuote siis!

yrtit

Monissa pyykkietikkaohjeissa seokseen on käytetty eteerisiä öljyjä, jolloin tuoksustakin tulee silloin voimakkaampia. Minä kokeilin käyttää yrttejä, ruusun terälehtiä ja kuusenoksaa. Etikkaseokseen tuli yksi osa vettä ja neljä osaa etikkaa, ja pulloon lisäsin yrttioksan tai muutaman ruusun terälehden. Seos jätettiin vuorokaudeksi tekeytymään.

pyykkietikka ruusunlehdistä

Vuorokauden jälkeen pullosta poistettiin yrttioksat ja terälehdet. Ruusuetikka on lisäksi hyvä siivilöidä. Eniten tuoksua tuli ruususta, ja terälehdistäkin oli erittynyt kaunis punainen väri etikkaan, mutta etikkaa on seoksessa niin paljon, että sen tuoksu on päällimmäisenä. Mintunoksa ja kuusenoksa eivät jättäneet juuri mitään tuoksua. Jos tuoksu on omaan nenään liian hento, voi yrttioksia laittaa seokseen enemmänkin tai lisätä joukkoon niitä eteerisiä öljyjä. Ja punaista ruusuetikkaa ei kannata laittaa valkopyykin joukkoon, jotta ei tule yllättäviä punaisia värjäymiä siihen parhaaseen paitapuseroon.

mintulla hajustettu pyykkietikka

Entä miten pyykkietikka sitten toimi? Pyykkietikkaa annostellaan puoli desiä aina pestävää koneellista kohti, ja etikka laitetaan huuhteluainelokeroon. Takana on muutama pyykkikerta, ja kokemukset ovat todella positiiviset. Pyykki ei tuoksunut ollenkaan etikkaiselta, kun sen otti koneesta pois, mutta treenivaatteissa oli kyllä aiempaa raikkaampi tuoksu. Pesukoneeseenkaan ei jäänyt etikan tuoksua. Positiiviinen kokemus siis!

itse tehty pyykkietikka

 

Kilpipiilea sai meiltä kodin

kilpipiilean alku

Muuttosiivousta tehnyt ystäväni luopui kilpipiileastaan, ja niin se päätyi meille, ensimmäinen kilpipiileani. Vanhaa kasvia pistokkaista jakaessani miten, että miten tästä kasvista oikein tuli niin trendikäs?

Blogeissa ja aikakauslehdissä on kohistu kilpipiileasta jo niin monta vuotta, että luulisi sen jo olevan suosionsa ehtoopuolella. Niin vain se näyttää yhä kiinnostavan ihmisiä. Ehkä se kiinnostus johtuukin siitä, että some ja blogit ovat tuoneet kilpipiilean niidenkin tietoisuuteen, joille viherkasvit ovat vähän tuntemattomampia. Sana leviää, innostus kasvaa, ja kilpipiilea jos mikä on hyvä innostuksen kasvattaja. Siitä kun riittää jaettavaa.

vanha kilpipiilea

Ystäväni kilpipiilea oli venähtänyt kovin korkeaksi, mutta sen juuristosta lähti paljon pieniä alkuja. Näistä aluista kilpipiileaa saa jaettua näppärästi, ja niin minäkin kaivoin mullasta esiin juurien päähän kasvaneita lehtipistokkaita. Niissä oli hyvät, tanakat juuret, mutta juurrutin niitä ensin vesilasissa vielä tanakammiksi ennen istuttamista.

kilpipiilean jakaminen

Kilpipiilea pitää valoisasta kasvupaikasta, sumuttelusta ja kastelusta, mutta vettä ei saa jättää sen juuria mädäntämään, vaan mullan pitää antaa kuivahtaa kastelujen välissä.

Nyt meillä on monta kilpipiilean terhakkaa alkua kasvamassa ja edelleen jaettavissa ystäville – ja niin trendikasvi vain jatkaa kukoistustaan! 🙂

kilpipiilean jakaminen