Aitaremontti pisti pihan myllerrykseen

aita

Pienessä taloyhtiössämme päätettin toukokuun lopulla, että kaikki pihoja ympäröivät aidat uusitaan. Hieno juttu sinänsä, mutta meille se tuotti kyllä vähän järjestelytöitä ja pisti pihamme myllerrykseen.

Päätös aitaremontista tehtiin toukokuussa, ja töihinhän ryhdyttiin sitten saman tien. Työt päätettiin ainakin aloittaa talkootöinä itse tehden. Kun taloyhtiössä on riuskoja tekijöitä, lähti homma hyvin käyntiin. Ei kuitenkaan meidän pihaltamme.

Kun kuulin remontista, ajattelin heti ensimmäisenä tarhajukkaviiniköynnöstämme. Se oli juuri päässyt hyvään kasvuun ja tiesin, että sen uudet kasvut valtaisivat aitamme koloset nopeasti. Ehdotin, että tulkaa tekemään se remontti meille nyt heti, mutta ei onnistunut.

aita

perenaruukut

Aitaremontille oli tosiaan tarvetta. Meidänkin aidastamme oli moni lauta poikki tai haljennut. Mutta pitikö töihin lähteä nyt, kun kasvukausi oli juuri päässyt vauhtiin!

Meidän aitamme remontin aikataulu venyi ja venyi, tarkkaa tietoa aloitusajankohdasta ei ollut. Kesälomat tekivät tietenkin tehtävänsä, ja muutaman pihan jälkeen töihin tuli tauko. Elättelin jo toiveita, että remontti osuisi meidän kohdallemme vasta myöhään syksyllä, jolloin köynnöksen voisi leikata.

Minä kiskoin tarhajukkaviiniköynnöstä pois aidan väleistä, ja sitä sai tehdä joka päivä. Kasvu oli lämpöisellä säällä rehevää. Rehevältä näytti pihammekin, kun tarhajukkaviiniköynnöksen versot tulivat nyt keskelle pihaa ja kiipesivät ylös omenapuuhun.

tarhajukkaköynnös

Vasta elokuussa aitaremontti osui meidän pihallemme. Pihamme näytti siinä vaiheessa jo viidakolta – enkä liioitele yhtään!

Purimme vanhan aidan edellisenä päivänä itse, sillä halusimme mahdollisimman vähiä vaurioita tarhajukkaköynnökselle. Jouduimme myös purkamaan pihaltamme pienen vajan, jossa olimme säilyttäneet polkupyöriä ja muita kausitavaroita. Se tiesi samalla sitä, että pienten rantakivien lomassa vajan edustalla kasvaneet kauniit mehitähdet ja rauniokilkka saivat myös kyytiä. Nostin ne suojaan, jotta voisin sitten istuttaa ne takaisin. Myös aidan vieressä olleet angervot sekä pieni yrttimaani saivat lähteä.

Uusi aita nousi seuraavana päivänä rivakasti, ja edelleen talkootyönä! Tarhajukkaviiniköynnös sai toki vähän osumaa kohdalleen, mutta vaurioitui ihmeen vähän. Uuden aidan lomaan sitä ei kuitenkaan kannattanut alkaa tunkea, joten nyt mennään syksy tällä rehevällä pihalla, maanmyötäisine kasvuineen.

yrtitaitanurkkaus

perennat ruukuissa

Angervo sai nyt jo heti uuden paikan ihan toiselta puolen pihaa, kun se pääsi puretun vajan paikalle aurinkoisempaan paikkaan. Myös yrttimaa siirtyy ensi kesänä vajan paikalle. Mehitähdet laitoin jo kivien lomaan, ja rauniokilkkakin tunnetutsti kyllä punnertaa vielä paremmin esiin kivien välistä.

Eiköhän piha siis toivu tästäkin remontista – tosin nyt kyllä näyttää siltä, että ensi kesänä on vuorossa terassin uusiminen…. 🙂

angervo

rauniokilkka

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s