Muuttosiivousta tehnyt ystäväni luopui kilpipiileastaan, ja niin se päätyi meille, ensimmäinen kilpipiileani. Vanhaa kasvia pistokkaista jakaessani miten, että miten tästä kasvista oikein tuli niin trendikäs?
Blogeissa ja aikakauslehdissä on kohistu kilpipiileasta jo niin monta vuotta, että luulisi sen jo olevan suosionsa ehtoopuolella. Niin vain se näyttää yhä kiinnostavan ihmisiä. Ehkä se kiinnostus johtuukin siitä, että some ja blogit ovat tuoneet kilpipiilean niidenkin tietoisuuteen, joille viherkasvit ovat vähän tuntemattomampia. Sana leviää, innostus kasvaa, ja kilpipiilea jos mikä on hyvä innostuksen kasvattaja. Siitä kun riittää jaettavaa.
Ystäväni kilpipiilea oli venähtänyt kovin korkeaksi, mutta sen juuristosta lähti paljon pieniä alkuja. Näistä aluista kilpipiileaa saa jaettua näppärästi, ja niin minäkin kaivoin mullasta esiin juurien päähän kasvaneita lehtipistokkaita. Niissä oli hyvät, tanakat juuret, mutta juurrutin niitä ensin vesilasissa vielä tanakammiksi ennen istuttamista.
Kilpipiilea pitää valoisasta kasvupaikasta, sumuttelusta ja kastelusta, mutta vettä ei saa jättää sen juuria mädäntämään, vaan mullan pitää antaa kuivahtaa kastelujen välissä.
Nyt meillä on monta kilpipiilean terhakkaa alkua kasvamassa ja edelleen jaettavissa ystäville – ja niin trendikasvi vain jatkaa kukoistustaan! 🙂
Putkinotko 
Paluuviite: Kilpipiilean jakaminen onnistui hienosti | Putkinotko