100 lintua oksalla ja ilmassa!

sinitiaisen poikaset oksalla

Nämä kesäkuussa kuvaamani somat sinitiaisen poikaset eivät valitettavasti enää päässeet uutena lajina lintulistalleni. Sinitiainen oli kuitenkin yksi ensimmäisiä lintuja, joita havaitsin aloittaessani Birdlifen 100 lintulajia -haastetta viime maaliskuussa.

Tunnen tavallisimmat linnut, sillä lintuja harrastavan mieheni rinnalla niitä on tullut pakostikin opittua. Silti sadan lintulajin tunnistaminen ei olisi onnistunut minulta noin vain ilman mieheni apua, tunnustetaan se tässä heti alkuun. 🙂

Tarkkailemme lintuja mielellämme niin kotipihalla, mökillä kuin missä ikinä liikummekin. Usein niiden ääni kiinnittää ensin mieheni huomion – hänen kuulonsa on lintujen suhteen uskomattoman tarkka! – ja sitten saatan minäkin kuulla ja nähdä jotakin.

Olen pyrkinyt opettelemaan joka vuosi ainakin yhden uuden lintulajin niin, että tunnistan sen ulkonäön lisäksi myös laulusta. Tänä vuonna tuo laji on ollut pikkukäpylintu, joita on lentänyt mökkipihamme ylitsi pieninä parvina useita kertoja.

Havaintolistalleni pääsi muutama sellainen lintu, jota en ollut aiemmin nähnyt. Niistä vaikuttavimmat olivat pöllöt – varpuspöllö mökillämme ja sarvipöllö kotikuusessamme. Pöllöt ovat kerrassaan upeita ilmestyksiä, ja harvoin nähtävissä.

Birdlife Suomen 100 lintulajia -haasteeseen voi tarttua kuka vain. Haaste on leikkimielinen ja kannustaa erityisesti liikkumaan luonnossa ja havainnoimaan luonnon tapahtumia. Birdlifen sivuilta saa tulostettua lomakkeen, jossa on listattu yleisimpiä lintuja. Siihen listaan voi merkata omat havaintonsa, apua tunnistamiseen saa netin lukuisilta lintusivustoilta ja tietenkin kirjoista. Kun sata lintua on täynnä, voi havaintonsa ilmoittaa Birdlifelle, joko anonyymina tai ihan nimen kanssa. Minä sain sata lintua täyteen heinäkuun puolivälissä.

Käy ihmeessä tarttumassa haasteeseen, näin loppukesästä ja varsinkin talvella on hyvä aloittaa lintujen tunnistaminen. Talvella lintuja on vähän, ja ne ovat hyvin nähtävillä. Helpoista lajeista on hyvä aloittaa.

Vaikka lintuja on kiva havaita, on niiden kuvaaminen usein todella vaikeaa. Nämä muutamat otokset olen tämän vuoden aikana saanut sentään jotenkin onnistumaan.

sinitiainen lentää pöntöstä

Sinitiainen pesi rivitalopihamme pöntössä.

sinitiaisen poikanen

Mökkipihallamme kasvaneet sinitiaisen poikaset ovat vielä väritykseltään varsin pastellisävyisiä, mutta kyllä sieltä sitä sinistä otsalaikkuakin jo löytyy.

käpytikka

Käpytikka on usein helppo huomata, sillä se pitää itsestään kovaa ääntä tullessaan nakuttamaan pihapuiden oksia.

naurulokki

Tämä Seurasaaressa sillankaiteella istunut naurulokki odotti kovasti saavansa meiltä makupalan, ei tippunut. Naurulokin erottaa hyvin sen pienen koon ja tummanruskean pään perusteella.

Päivänsini on aamuvirkun ilo

päiväsini

Päivänsini on aamuvirkun kukka, sillä yhden päivän ajan kukkivat kauniinsiniset kukat ovat jo illan tullen lakastuneet. Seuraavana aamuna odottavat jälleen uudet kukat.

Sain tyttäreltäni äitienpäivälahjaksi upean päivänsinen. Kasvi pääsi ulos ruukussa jo toukokuussa, kun ensimmäiset lämpimät päivät alkoivat. Koko kesän se on viettänyt rivitalopihallamme samassa ruukussa. Kukkimaan se alkoi heinäkuussa, ja sen isot kukkanuput aukeavat aamulla. Nämäkin kuvat olen ottanut aamulla ennen töihin lähtöä, sillä iltapäivällä kotiin tullessani kukkia ei enää näy. Toki uudet kukat puhkeavat jälleen seuraavana aamuna.

Maahan en päiväsineä istuttanut, sillä pienellä rivitalopihallamme ei olisi ollut sille sopivaa paikkaa. Ruukussa se on viihtynyt oikein hyvin, ja tällä viikolla nostin sen kylmien öiden ja ukkoskuurojen pelossa sisälle. Päiväsini viihtyy siis myös sisällä.

päiväsini kukassa

Meillä päivänsini – tai kirjopäivänsini – on tosiaan ollut koko kesän ulkona, saanut vettä joka päivä ja viettänyt kesänsä pääasiassa katoksen suojassa niin, että se on saanut nauttia päivän lämpimimmistä hetkistä ja auringosta. Päivänsini tarvitsee kuulemma paljon vettä, mutta tämä yksilö ei ole ollut mitenkään erityisen kuivunut tai kärsinyt kuumasta kesästä. Muutaman päivän se on ollut ilman kasteluakin.

Lannoittaminen on päivänsinelle mieleen, mutta liian hyvä hoito kuulemma kasvattaa vain päivänsinen lehdistöä, ja silloin kukat jäävät vähemmälle. No, meillä ei näytä liian hyvästä hoidosta olleen kiinni, sillä kukkia tulee runsaasti joka päivä – ja nuppuja riittää!

Köynnöskasvina päivänsini tarvitsee tukea, se on kasvattanut lonkeroitaan jo varsin mittaviksi. Kieputtelen niitä aina lisätukiin sitä myötä kun tarve on. Päivänsinen lehdet ovat kauniin muotoiset, herttakuvioiset ja sirot. Ihana uusi tuttavuus siis tämä äitienpäivälahjana saatu kaunis päiväsini! ❤

päivänsini ja tukikepit

päivänsini ja kukkanuput

päivänsinen nuput

 

Koko kaupungin kukkaketo Tuomarinkylässä

kesäkukkia

Helsingin Tuomarinkylän ja Haltialan pelloilla on taas kaikkien kaupunkilaisten poimittavana kesäkukkia ja herneitä.

Auringonkukat vasta availevat kukintojaan, mutta silti moni helsinkiläinen on jo löytänyt tiensä Tuomarinkylän pelloille. Auringonkukkien seassa kasvaa myös maloppeja, ruiskukkia, hunajakukkia ja astereita. Matalia sekakukkia saa etsiä tiheän aluskasvillisuuden seasta, mutta niin vain niitä löytyi sieltä pieneksi kimpuksi saakka.

Ihanat auringonkukat ovat varmaan parhaimmillaan ensi viikolla.

auringonkukka

maloppi

sekakimppu

sekakimppu

maloppi sekakimpussa

sekakimppu terassin pöydällä

Ihana mökkikesä

terassi

Kesäloma loppui, mutta kesä mökillä ei suinkaan loppunut. Toinen kesämökillämme viettämämme kesä on tähän asti ollut täydellinen yhdistelmä rentoutumista, pientä puuhastelua ja lämpimästä säästä nauttimista.

Kesämökkimme on varsin pieni, 50-neliöinen, mutta siinä on meille kaikki tarpeellinen. Pääosa päivästä vietetään ulkona pihalla, mutta alkukesästä mökkiin asentamamme ilmalämpöpumppu kuitenkin huolehti siitä, että ihanan viileässä mökissä on tullut tänä kesänä viihdyttyä poikkeuksellisen paljon myös sisällä.

Näitä kuvia kameraan on tallentunut tänä kesänä mökistämme, tervetuloa tutustumaan! 🙂

kukkakimppu ketokukista

mökkikeittiö

kissankellot

makkari

lemmikit

mökkiolohuone

ketokukat

eteinen

mökkiterassi

Elokuun kukkaloistoa mökkipuutarhassa – ja kukkiva juhannusruusu

väriminttu ja raparperi

Uhkean punainen väriminttu, keltaisena hehkuva kultapallo ja uljaina korkeuksiin kohoavat sormustinkukat ovat äitini mökkipuutarhan katseenvangitsijat. Ja yllätys yllätys: juhannusruusu aloittelee toista kukintaa!

Piipahdimme eilen nopealla iltakäynnillä äitini kesämökillä. Päähuomio on mustikoissa, mutta pakko oli samalla ihailla mökkiputuarhan kukkaloistoa! Kuumuudesta huolimatta puutarha näytti hyvinvoivalta ja kukat oikein hehkuivat.

Katseeni osui sattumalta pihalla olevaan juhannusruusuun, ja mitä siinä näinkään, nuppuja! Ensin yhden, sitten toisen – kaikkiaan kymmenkunta nuppua! Äidin juhannusruusu on siis todennut, että eiköhän tässä ole jo toisen kukinnan paikka. 🙂

juhannusruusun toinen kukinta elokuussa

kultapallot

kuunlilja

sormustinkukka

kosmoskukat

luumupuu

yrttimaa

pelargoni

päivänhattu