100 lintua oksalla ja ilmassa!

sinitiaisen poikaset oksalla

Nämä kesäkuussa kuvaamani somat sinitiaisen poikaset eivät valitettavasti enää päässeet uutena lajina lintulistalleni. Sinitiainen oli kuitenkin yksi ensimmäisiä lintuja, joita havaitsin aloittaessani Birdlifen 100 lintulajia -haastetta viime maaliskuussa.

Tunnen tavallisimmat linnut, sillä lintuja harrastavan mieheni rinnalla niitä on tullut pakostikin opittua. Silti sadan lintulajin tunnistaminen ei olisi onnistunut minulta noin vain ilman mieheni apua, tunnustetaan se tässä heti alkuun. 🙂

Tarkkailemme lintuja mielellämme niin kotipihalla, mökillä kuin missä ikinä liikummekin. Usein niiden ääni kiinnittää ensin mieheni huomion – hänen kuulonsa on lintujen suhteen uskomattoman tarkka! – ja sitten saatan minäkin kuulla ja nähdä jotakin.

Olen pyrkinyt opettelemaan joka vuosi ainakin yhden uuden lintulajin niin, että tunnistan sen ulkonäön lisäksi myös laulusta. Tänä vuonna tuo laji on ollut pikkukäpylintu, joita on lentänyt mökkipihamme ylitsi pieninä parvina useita kertoja.

Havaintolistalleni pääsi muutama sellainen lintu, jota en ollut aiemmin nähnyt. Niistä vaikuttavimmat olivat pöllöt – varpuspöllö mökillämme ja sarvipöllö kotikuusessamme. Pöllöt ovat kerrassaan upeita ilmestyksiä, ja harvoin nähtävissä.

Birdlife Suomen 100 lintulajia -haasteeseen voi tarttua kuka vain. Haaste on leikkimielinen ja kannustaa erityisesti liikkumaan luonnossa ja havainnoimaan luonnon tapahtumia. Birdlifen sivuilta saa tulostettua lomakkeen, jossa on listattu yleisimpiä lintuja. Siihen listaan voi merkata omat havaintonsa, apua tunnistamiseen saa netin lukuisilta lintusivustoilta ja tietenkin kirjoista. Kun sata lintua on täynnä, voi havaintonsa ilmoittaa Birdlifelle, joko anonyymina tai ihan nimen kanssa. Minä sain sata lintua täyteen heinäkuun puolivälissä.

Käy ihmeessä tarttumassa haasteeseen, näin loppukesästä ja varsinkin talvella on hyvä aloittaa lintujen tunnistaminen. Talvella lintuja on vähän, ja ne ovat hyvin nähtävillä. Helpoista lajeista on hyvä aloittaa.

Vaikka lintuja on kiva havaita, on niiden kuvaaminen usein todella vaikeaa. Nämä muutamat otokset olen tämän vuoden aikana saanut sentään jotenkin onnistumaan.

sinitiainen lentää pöntöstä

Sinitiainen pesi rivitalopihamme pöntössä.

sinitiaisen poikanen

Mökkipihallamme kasvaneet sinitiaisen poikaset ovat vielä väritykseltään varsin pastellisävyisiä, mutta kyllä sieltä sitä sinistä otsalaikkuakin jo löytyy.

käpytikka

Käpytikka on usein helppo huomata, sillä se pitää itsestään kovaa ääntä tullessaan nakuttamaan pihapuiden oksia.

naurulokki

Tämä Seurasaaressa sillankaiteella istunut naurulokki odotti kovasti saavansa meiltä makupalan, ei tippunut. Naurulokin erottaa hyvin sen pienen koon ja tummanruskean pään perusteella.

Advertisement

2 kommenttia artikkeliin ”100 lintua oksalla ja ilmassa!

  1. Onnea täydestä sadasta! Minulla on vasta 61 lajia havaittu. Pitäisi päästä jollekin lintukosteikolle, sillä vesilintujen ja kahlaajien kohdalla on listassani valtava aukko. Myöskään pöllöjä en ole tänä vuonna havainnut yhtään. Täällä onkin niin surkea myyrävuosi, ettei ihmekään. Normaalina myyrävuonna olen yleensä havainnut helmi- ja varpuspöllön sekä hyvällä tuurilla huuhkajan ja viirupöllönkin. Ehkä en sataa lintua saa tänä vuonna, mutta onpahan tullut verestettyä vanhoja tunnistustaitoja 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s