Apua, pihamme on täynnä myrkkykasveja!

Loppukesä tuo esiin kaikki ne myrkylliset kasvit, jotka mökkipihallamme kasvaa. Ja niitähän on paljon!

Mökkitontillamme oleva avokomposti peittyy näin loppukesästä punakoison luikerteleviin varsiin, punaisena hehkuviin myrkyllisiin marjoihin ja vehreään lehvästöön. Tuntuu, että se on tänä vuonna oikein röyhähtänyt kasvuun.

Otan tänä syksynä to-do-listalle ykkösasiaksi myrkyllisen punakoison hävittämisen. Vaikeaa se tulee olemaan, sillä viereisellä tontilla sitä kasvaa kasapäin, eikä kukaan ole sillä puolen aitaa kiinnostunut hävittämään punakoisoa. Mutta teen parhaani, että nämä sinänsä kyllä kauniit marjat poistuvat meidän tontiltamme.

Tehtävää on muuallakin. Rantatontin toinen vitsaus on myrkkykeiso, jonka hävittäminen on vaikeaa ihan samasta syystä kuin punakoisonkin: sen levinneisyysalue ei rajoitu vain meidän tontille, vaan jatkuu rantaviivaa eteenpäin. Tämäkin erityisesti juurestaan myrkyllinen ja lehdillään ihoärsytystä aiheuttava myrkkykeiso on hävityslistallani. Luin, että se pitäisi saada maasta juurineen, eikä pientäkään juurenpalaa saa jättää maahan. Hävittäminen onnistuisi parhaiten niin, että myrkkykeison polttaa polttokelpoisessa jätesäkissä, jolloin sen siemenet eivät pääse leviämään ympäristöön. Tulta siis virittelemään!

Puutarhassa on muutenkin yllättävän paljon myrkyllisiä kukkia. En kyllä ole ollenkaan hysterian lietsonnan kannalla, mutta kannattaahan noista olla varuillaan esimerkiksi lapsiperheessä. Meidän lapsemme ovat viettäneet kesänsä tällä samalla mökkitontilla ihan pienestä pitäen, eikä koskaan ole onneksi ollut vaaraa, että myrkkykeisot tai vaikka kielon marjat olisivat heitä houkutelleet. Kielon ja kalliokielon myrkyllisyydestä muistan heitä kyllä varoitelleeni.

Moni kesämökki on vanhalla tontilla, jonne on aikoinaan tuotu ilman parempaa tietoa esimerkiksi vieraslajeja ja myrkyllisiä kasveja. Niistä onkin sitten vaikea päästä eroon. Jopa puut ja pensaatkin voivat olla myrkyllisiä, niitäkin meiltä lötyy: koiranheisipuu ja muutamia terttuseljoja. Niiden punaiset marjat saattavat tosiaan houkutella maistamaan, mutta ainakin minulla on jossakin takaraivossa opetus, että punaisia puiden tai pensaiden marjoja ei pidä pistää suuhun.

Ja löytyy puutarhastamme vielä yksi myrkyllinen kukka, muutama vuosi sitten jostakin tontillemme tupsahtanut sormustinkukka. Sen leviämisen yritän estää katkaisemalla ja hävittämällä kukkavarret heti kukkimisen jälkeen.

 

Advertisement

Erilaiset venetsialaiset mökillä

Venetsialaisia vietettiin monella mökillä viime viikonloppuna. Perinne ei ole koskaan ollut meidän käytössämme, mökkiviikonloppuja on vietetty meillä ihan vain työn touhussa. Niin tälläkin kertaa.

Kuulin venetsialaisista ensimmäistä kertaa vasta muutama vuosi sitten, vaikka mökkeilyä on takana jo yli 40 vuoden ajalta. Hassua, miten tuo perinne on vasta nyt tullut isompaan tietoisuuteen. Ehkä se on liittynyt aiemmin niin vahvasti toiseen teemaansa veneilyyn, joten mekään emme kuivan maan mökkiläisinä ole sitä omaksuneet.

Me vietimme omia venetsialaisiamme viikonloppuna äitini mökillä, jossa oli viikolla käynyt metsuri kaatamassa neljä isoa kuusta ja kaksi koivua. Odotimme, että edessä olisi iso risusavotta, mutta niin hienosti oli isot oksat viety pois ja rungot pätkitty ja pinottu, että meille jäi tehtäväksi vain pikkurisujen siivoaminen ja polttaminen.

Homma hoitui niin sutjakkaasti, että ehdimme vielä kerätä viimeisiä mustikoita ja ensimmäisiä puolukoita metsästä ja ihastella puutarhan kukkaloistoa – sitäkin vielä löytyi näin elokuun lopulla. Kehäkukat, kultapiiskut ja pensashanhikit hehkuivat keltaisina, maksaruoho availi nuppujaan ja muutama orvokki ja kosmoskukkakin oli vielä kukassa.

Oliko tämä kesän viimeinen viikonloppu mökillä? Tuskinpa kuitenkaan. Vielä riittää satoa korjattavaksi omppupuista ja luumupuusta – ja pitäähän niitä sieniäkiä kohta jo tulla! Eli työntäyteisiä mökkiviikonloppuja on varmasti vielä edessä! 🙂

 

Tunnetko vaahtera-aulion?

Hieman kiinanruusua muistuttava vaahtera-aulio on herkänkaunis viherkasvi, joka kasvaa nopeasti ja kukkii kauniisti.

Sain äidiltäni kesällä vaahtera-aulion taimen, hän oli saanut emokasvin ystävättäreltään vuotta aikaisemmin. Tämä taitaakin olla se tavallisin vaahtera-aulion leviämistapa, sillä tämä nopeakasvuinen kasvi on kuulemma kauneimmillaan nuorena. Kasvia kannattaa siis jakaa keväisin.

Vaahtera-aulio todellakin kasvaa nopeasti. Se pitää latvomisesta, joten kasvi kannattaisikin pitää alusta asti matalana, jolloin se kasvaisi tuuheaksi. Minä katkaisin kyllä sen latvan tuoreeltaan, mutta silti se näyttää kasvavan toistaiseksi vain ylöspäin.

Tässä kuvassa näkyy, miten vaahtera-aulio alkaa jo kellastuttaa alempia lehtiään. Se tekee näin syksyllä, ja saattaa olla talven aikana varsin raaskun näköinen. Aion viedä sen talvehtimaan kesämökillemme, jossa lämpötila on talvella +10C. Se kuulemma pitää tuosta lämpötilasta talvella.

Vaahtera-aulio on helppohoitoinen kasvi, ja sen voi pitää kesällä vaikka ulkonakin. Sitä pitää muistaa kastella säännöllisesti, ja aika useinkin, muuten kukkanuput kuivuvat.

Kattilallinen omaa perunasatoa!

Korjasimme viime viikonloppuna kesämökillä kasvatetun perunasadon – ja nautimme potut saman tien.

Heitin kesän alussa muutaman jääkaapissa itämään lähteneen perunan kesämökillä vanhaan emalikattilaan kasvamaan. Ajatuksena oli, että ei se mitään ota jos ei annakaan.

Ja antoihan se! Varret ponkaisivat näkyviin jo pian istuttamisen jälkeen. Kuiva kesä vaati vain sen, että ”pottumaata” piti kastella säännöllisesti eli joka päivä. Kattilaan kun ei mahtunut multaa kuin juuri ja juuri tarpeeksi. Liikakastelun vaaraa ei kuitenkaan ollut, sillä puhki syöpynyt kattilan pohja piti huolen, että vesi ei jäänyt lillumaan pohjalle.

Ihan kivan sadon saimme kolmesta siemenperunasta aikaan. Neljän hengen perhe sai siitä mukavan aterian. Muutama peruna oli ihan isokin, mutta paljon oli myös ihan pieniä miniperunoita. Ja se maku – eihän mikään maistu paremmalta kuin itse kasvatetut uudet perunat! 🙂

Uusia vihersisustusideoita Ikealta

Ikea esitteli tällä viikolla syksyn uutuustuotteitaan, ja mukana oli todella paljon kivoja vihersisustamiseen suunniteltuja tuotteita, ruukkuja, maljakoita ja pikkuhyllyjä.

Hauska vitriinikehys Tossåsen sopii monille pienesineille, mutta hyvin myös minikasveille, kaktuksille ja vaikka roikkuville juoruille. Messinginhohtoiset pikkuhyllyt näyttävät kyllä kivalta juuri näin isoksi ryhmäksi aseteltuna.

Soma Sammanhang-pikkuhylly on myös ihana lisä vaikka taulujen lomaan.

Vitriiniajatusta voi jatkaa pienillä Begåvning-kuvuilla, joiden sisään voi laittaa vaikka kaktuksen – tai miksei sammalta, jäkälää, varvun…

Pienet Succulent-viherkasvit ja -ruukut ovat näppärät: sekä kasvi että ruukku valmiiksi yhdessä!

Maljakoissa on nyt kivoja pastellisävyjä, lasia, väriä ja hieman pliseerattua pintaa. Pidin erityisesti tuosta vaaleanpunaisesta Gradvis-maljakosta, jossa on leveä alaosa ja kapea yläosa.

Samassa sarjassa on myös olemassa ruukku, kiva sekin.

Tällainen pieni apupöytä on muuten mainio paikka viherkasveille. Helposti siirreltävä vaikka auringon valon mukaan niin, että kasvit pääsevät aina sopivasti varjoon tai valoon.

Tämä todella upea iso Industriell-terrakottamaljakko on ihan ehdoton suosikkini. Aivan ihana käsintehty pinta ja mahtava koko, tykkään!