Mehitähti kukkii komeasti

mehitähti kukka

Kaupunkipihamme mehitähti kukkii juuri nyt upeasti. Pitkän varren päässä on monta upeaa, pientä kukkaa.

Näin upeaa kukintaa eivät mehitähdet järjestä ihan joka vuosi. Nyt mehitähdissä on kaksi upeaa, pitkän varren päässä olevaa kukkaa. Eivät ehkä niin kauniita kaukaa katsottuna, mutta lähietäisyydeltä katsottaessa paljastuu niiden hienovarainen kauneus, eikö totta?

mehitähden kukkavarsi

mehitähden kukka

Kesä näyttää muutenkin olleen suotuista mehitähdille, sillä ne kasvattavat uusia ruusukkeita tiuhaan tahtiin. Sen kasvupaikkana on valoisa, mutta pääosin päivän aikana varjossa oleva piharakennuksen reunus. Suoraa auringonpaistetta se ei päivän aikana saa kuin hetken ajan, mutta näyttää viihtyvän hyvin. Ja helpompihoitoisempaa kasvia tuskin onkaan.

mehitähti

mehitähti

Syötävä sarviorvokki koristaa mansikkakakun

sarviorvokki mansikka-marenkikakun päällä

Syötävät kukat ovat aina kiinnostaneet minua, ja nyt päätin kasvattaa niitä itse. Tarhasarviorvokista oli hyvä aloittaa.

Kylvin pussillisen sarviorvokin siemeniä isoon punasaviruukkuun toukokuun lopussa. Siemenet itivät hyvin, ja ruukku täyttyi nopeasti pienistä orvokintaimista. Eikä aikaakaan, kun koko ruukku oli täynnä kauniin keltaisia pikkuorvokkeja!

Sarviorvokeissa on ihanan hunajainen tuoksu, joka sopii hyvin niiden hunajankeltaiseen väriin. Kauniin tummasilmäiset orvokit ovat pieniä, juuri sopivia kakkujen ja jälkiruokien koristeluun. Ja kukat kukkivat pitkään, joten niistä riittää hyvin monen kakun koristeeksi.

tarhasarviorvokit

Saimme viime viikolla kesämökille mieluisia vieraita, joiden kanssa vietimme ensin hauskan päivän golfkentällä. Mökille tullessamme piti tarjoilun olla valmiina nopeasti, joten päätin tehdä meille ihanan kesäisen mansikka-ricotta-marenkikakun. Sarviorvokit sopivat sen koristeeksi juuri sopivasti, vai mitä?Ja kerrankin kukat oli lupa syödä! 🙂

syötävät tarhasarviorvokit kakun koristeena

syötävä sarviorvokki

 

Suikeroalpi on aurinkoisen paikan luottokasvi

suikeroalpi

Suikeroalpi kuuluu ehdottomasti suosikkikasveihini. Kauniisti maanmyötäisesti kasvava suikeroalpi on mökkipihamme aurinkoisten paikkojen luottokasvi.

Mökkipihallamme on ollut suikeroalpia jo puutarhan perustamisesta 1940-luvulta lähtien. Se on saanut kasvaa pihallamme ja puutarhassamme siitä lähtien, mutta viime vuosien aikana se on selvästi lisääntynyt. Lieneekö syynä ollut se, että se on saanut puutarhassa paljon enemmän valoa, kun tontilla ollutta puustoa on viime vuosien aikana harvennettu paljon.

Nyt suikeroalpi kasvaa marjapensaiden juuressa, ruusupensaiden alla ja kaikissa hieman kosteissa paikoissa, mutta hyvin se näyttää saaneen jalansijaa myös aamupäivän paahteisessa rinteessä, sillä kyllä se viihtyy auringossakin. Siirsin sen taimia viime kesänä mökkirakennustyömaan jäljiltä syntyneeseen rinteeseen kohtaan, johon ei voinut viemäriputkien takia istuttaa mitään kovin isoa juuristoa tekevää kasvia. Hyvin on suikeroalpi ottanut jalansijaa ja näyttää kasvattavan rönsyjään ihan mallikkaasti. Suikeroalpin sanotaankin olevan tehokkaasti leviävä maanpeittokasvi. Jos haluat siis nopeasti peittävän kasvin, niin suikeroalpi on siihen oiva valinta.

Kauneimmat suikeroalpime löytyvät ruusupensaan alta, josta ne kasvavat kauniisti reunakivetyksen päälle. Ja suikeroalpin ihanat keltaiset kukat ovat juuri nyt kauneimmillaan.

suikeroalpi

suikeroalpi

suikeroalpi

Tappiolistalle kirjataan punahattu ja kärhö

Punahattu Echinacea purpurea 'Orange'

Uusien lajien saaminen kesämökin puutarhaan ei sujunut ihan suunnitellusti. Viime talven tappioihin on kirjattava viime alkukesän ostos kärhö sekä loppukesästä ostamani punahattu.

Innostuin niin kovasti ajatuksesta saada kaunis kärhö (Miss Bateman) tekemään hieman näkösuojaa mökkiterassillemme niin, että se peittäisi sopivasti näkymän viereisen tontin rakennustyömaalle. Kerroin tästä viime kesän postauksessani kärhöistä.

Lobeliat suojaavat kärhön juuria kuivumiselta.Toinen Miss Batemanin taimista koki kovia jo viime kesän kylmyydessä, mutta versoi kuitenkin uudelleen. Sateinen syksy viivytti talvisuojauksen laittamista kärhöille, sen pystyin tekemään vasta pakkasten tullessa marraskuun lopulla. Keväällä poistin talvisuojan, mutta mitään ei noussut esiin. Ei mitään. Lopulta oli vain luovutettava ja otettava kärhöt pois – ja siinä työssä ei kuokkaa tarvittu. Käteen jäi vain kuiva kasa.

 

Loppukesästä ostin sitten ihanan punahatun, tavoitteenani oli saaada siitä perhosia houkutteleva komistus. Ja kuinkas kävikään. Taisivat viime kesän sateet olla sillekin liikaa. Keväällä punahattu oli kuiva käppänä, eikä siinä näkynyt elon merkkiäkään.

No, tätähän tämä puutarhanhoito on. Erehdyksien kautta eteenpäin, pää pysytyssä! Nyt kärhön tilalla kukkivat tähtisilmät, ja punahatun paikalle on kylvetty harjaneilikoita. Saa nähdä saanko niistä väriä puutarhaani ensi kesänä. 🙂

tähtisilmä

tähtisilmä