Lomaprojektina vanhan sohvan uudistaminen

penkin päällinen

Lomaprojektit odottavan toinen toistaan, joten johonkin oli ryhdyttävä heti kesäloman aluksi. Aloitin helpoimmasta päästä, vanhan pikkusohvan saamisesta terassillemme kesäsohvaksi.

Tämä ihana pikkusohva oli vanhassa mökissämme, ja pelastimme sen jatkamaan vielä elämää. Kaksi kesää se vietti muun irtaimiston kanssa varastossa, mutta keväällä päätin ottaa sen uudistamisen heti ensimmäiseksi lomaprojektiksi. Aioin poistaa siitä maalin ja joko maalata tai vahata sen.

Mutta kuinkas kävikään. Kaivoin noin 70 vuotta vanhan pikkusohvan esiin varastosta ja katselin sen kuntoa. Anoppi oli antanut sohvalle 70-luvulla vihreä maalikerroksen, joka näytti vielä yllättävän hyvältä. Eikä sävykään ollut hullumpi, tuollainen kauniin sammaleenvihreä. Sohvan on varmaan tehnyt joku paikallinen puuseppä. Siinä on käsin taotut kauniit kulmavahvikkeet, niitit ja pitävät puuliitokset.

kulmavahvikkeet

vanha pikkusohva

Pelkkä pesu riitti, eikä sohva tarvinnut sen kummempaa kunnostusta.

Päällisen olin kuitenkin heittänyt jo aiemmin pois, joten ompeluoperaatio oli tiedossa. Löysin Eurokankaan palalaatikosta kivan kukkakuosisen kankaan kympillä, mahtava löytö! Sitten vain ompelukone surraamaan ja vaahtomuovipatjan päälle syntyi kukikas huppu. Ja lopputuloksena on kesämökin terassille täydellisesti sopiva pieni kesäsohva!

päällinen

pikkusohvan päällinen

 

Mainokset

Mökkipuutarhan ruusuilla vaikea kesä

metsäruusu

Tämä kesä tuntuu olevan hankala mökkipuutarhan ruusuille. Lieneekö syynä viime talven vähälumisuus vai syksyn sateet, mutta edellisen kesän kauniiseen ja pitkään kukintaa ne eivät ole tänä kesänä päässeet.

Mökkipuutarhan ruusut ovat kukkineet tänä vuonna aikaisin, ja kukinta on ollut varsin vaatimatonta. Juhannusruusuissa oli vain muutama kukka muutama viikko sitten, nyt enää yksi. Viime vuonna juhannusruusut kukkivat todella runsaina ja pitkään.

juhannusruusu

Papulanruusukin kukki niin nopeasti, että hyvä kun ehdin sen kukista nauttia yhden viikonlopun ajan. Nyt kukat ovat jo menneet.

papulanruusu

papulanruusu

Pihan ainoat kukkivat ruusut ovat enää vaaleanpunaiset yksinkertaiset metsäruusut sekä valkoinen kerrottu ruusu. Metsäruusujen kukinta tuntuu onnistuneen parhaiten, sillä ne ovat nyt olleet kukassa jo useita viikkoja.

Ja yksi ilahduttava asia mökkipihan ruusuista löytyi tänäkin vuonna: saunan takaa löytyi taas yksi uusi metsäruusu. 🙂

metsäruusu

metsäruusu

 

ruusunnuppu

valkoinen ruusu

 

Kesäkukkakranssi juhannuspöytään

kesäkukkakranssi

Keskikesän luonnonkukat hehkuvat nyt ihanissa punaisen ja lilan sävyissä. Niistä syntyy kaunis ja herkkä kranssi juhannuspöytään.

Kesämökkimme pihalla ja lehdenhakumatkan varrella ojanpientareilla kukkivat nyt punertavat käenkukat ja puna-apilat, valkoiset siankärsämöt ja koiranputket ja kauniin lilat harakankellot. Niistä syntyi ihana kranssi koristamaan juhannuspöytää.

luonnonkukat juhannuskranssiin

Tämä herkänkaunis luonnonkukkakranssi kannattaa tehdä valmiiksi juuri ennen juhlien alkua, sillä se ei ainakaan helteillä säily kovin kauaa nuukahtamatta. Mutta sumuttamalla siihen saa virkeyttä ja viileä juhannusilta kasteineen tekee sille vain hyvää.

luonnonkukkakranssi pöydällä

Sidoin kranssin niin, että kokosin kukista pieniä kahden-kolmen kukan kimppuja, joissa kaikissa oli mukana sjoko valkoista siankärsämöä tai koiranputkea sekä jokin punertava kukka. Pienet kimput asettelin sitten lomittain hieman edellisen kimpun varren päälle. Pohjaksi olin kietonut nuoren pihlajantaimen notkean varren.

puna-apila luonnonkukkakranssissa

Kranssista löytyy myös yksi erikoisuus, ojanpientareelta löytynyt värivirheellinen siankärsämö. Sen ihanan vaaleanlila sävy sopii täydellisesti puna-apiloiden ja käenkukkien lomaan.

punainen siankärsämö

punaapila

Ihanaa keskikesän juhlaa kaikille! ❤

luonnonkukkakranssi

 

Fredrika Runebergin puutarhan kukkaloistoa

kesäkukkaistutus Fredrika Runebergin puutarhassa

Fredrika Runebergin puutarha on piilossa tuikitavallisen lauta-aidan takana Porvoon keskustassa. Kannattaa astua portista sisään, sillä puutarhassa odottaa ihana tuulahdus menneen ajan puutarhan kauneutta.

Fredrika ja kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runeberg muuttivat porvoolaiseen puutaloon vuonna 1852. He ostivat talon ystävältään, joka oli ehtinyt jo perustaa puutarhan ja istuttaa sinne muun muassa useita omenapuita. Fredrika jatkoi puutarhan hoitamista ystävänsä jalanjäljissä, ja puutarhasta tulikin hänelle rakas paikka ja sen hoitamisesta pitkäaikainen harrastus.

Fredrika Runebergin puutarha

Puutarhassa kasvaa paljon hedelmäpuita ja marjapensaita, ja se olikin aluksi pääasiassa hyötypuutarha. Fredrika esimerkiksi istutti puutarhaan omenpuun jokaiselle pojalleen. Puutarhassa on myös raparperi, joka poikkeaa geeneiltään muista suomalaisista raparpereista. Harvinainen lajike onkin ristitty Fredrikan raparperiksi.

Fredrikan raparperi

Fredrika istutti kesäkukkia kauniisiin ovaalinmuotoisiin penkkeihin puutarhan keskelle. Niitä reunustivat bellikset tai reunuspäivänkakkarat, ja keskellä oli korkea kasvi, kuten hamppu, maissi tai isoleijonankita. Fredrikan ajatuksena oli, että kun aurinko kääntyy, saavat kaikki kesäkukat auringonkierron mukaan valoa.

Fredrikan putuarhan kesäkukkaistutukset

Fredrikan puuutarhan kesäkukkaistutukset

 

Fredrikalla oli kotitalossaan yli 40 ruusulajiketta. Puutarhastakin löytyy komeita pensasruusuja ja upeita pioneja, verenpisaroita ja akileijoja. 1800-luvulta säilynyt siro verenpisara on aivan upea!

verenpisara

Fredrika Runebergin puutarhan keltainen ruusu

Runebergin puutarhan pioni

Puutarhassa risteilee ihania polkuja ristiin rastiin. Vaikka puutarha on pieni, on siellä todella paljon katseltavaa. Jos kesälomareissullasi on aikaa, koukkaa Porvoon kautta ja pistäydy Fredrikan puutarhassa, sinne on vapaa pääsy. Myös Runebergien kotitalossa kannattaa käydä sisällä, sen upeat huonekasvit ovat näkemisen arvoisia. Kurkista tuon linkin takaa postaukseni niistä.

akileijat

päiväkakkarat

Runebergin puuutarha

Runebergin aitat

 

Poutapilven toinen kesä

poutapilvi

Tämä poutapilvi viettää meillä nyt jo toista kesäänsä. Se talvehti hyvin mökillä ja kukkii nyt kauniisti kaupunkipihallamme.

Ostin ensimmäisen poutapilveni eli harsotyräkin viime kesänä. En ollut tätästä kukasta aiemmin kuullutkaan, mutta ihastuin sen keveään, harsomaiseen ilmeeseen, siroihin pieniin lehtiin ja raikkaanvalkoisiin kukkiin – jotka eivät itse asiassa ole kukkia, vaan värittyneitä ylälehtiä. Poutapilvi onkin joulutähden sukua.

Poutapilven kesä ei ollut ruusuinen. Se nautti kyllä viileästä kesästä, mutta joutui heinäkuussa ilkivallan murskaamaksi. Sain kuitenkin kukan pelastettua jatkamaan kasvuaan.

Loppusyksystä poutapilvi pääsi talvehtimaan kesämökillemme +10 asteeseen. Se varisti talven aikana kaikki valkoiset kukkansa, mutta pysyi kuitenkin koko ajan vihreänä. Valkoisia kukkiakin alkoi ilmestyä siihen jo helmikuussa. Mullanvaihdon ja ulospääsyn myötä se alkoi pian jo kukoistaa.

Nyt poutapilvi viettää toista kesäänsä kaupunkipihallamme. Hieman aiempaa pienempänä, mutta yhtä kauniina kuin viime vuonnakin. Se viihtyy puolivarjossa eikä kaipaa ihmeitä kastelulta. Itse asiassa en ole nähnyt sen koskaan nuokkuvan!

poutapilvi

poutapilven kukka

poutapilvi