Huonekasvikirjojen TOP 3 – minun suosikkini

Huonekasvikirjoissa on koittanut uusi aika: niistä on tullut myös visuaaliseti kauniita katsella! Uuden lehden käänsivät Susanna Vento ja Riikka Kantinkoski kirjallaan Green Home Book, mutta perässä on tullut muitakin. Kokosin kirjasadosta kolme lempparinia, olkaa hyvä!

Sisustusstailisti ja -suunnittelija Susanna Vennon suunnittelema ja kirjoittama sekä valokuvaaja Riikka Kantinkosken kuvaama Green Home Book ilmeistyi vuonna 2016 (Cozy Publishing). Se mullisti mielestäni koko suomalaisen viherkasvikirjagenren aivan uudenlaisella visuaalisuudellaan ja näyttävyydellään. Huippulahjakkaat Susanna ja Riikka ovat kirjan teossa mukana olleen stylisti Pinja Forsmanin kanssa päässeet kuvaamaan huonekasveja aidoissa ympäristöissää eli kodeissa. Viherkasvitietouden lisäksi kirjan avulla pääsee siis kurkistamaan upeisiin koteihin ja saa samalla sisustusvinkkejäkin.

Minulle Green Home book on paitsi tietokirja myös katselukirja: viihdyn sen upeiden kuvien ja kauniin taiton parissa ihan muuten vain, en pelkästään tietoa hakien. Kirjan nimen mukaan tekstit on tehty myös englanniksi, joten lukijakunta ei onneksi rajoitu vain suomenkielisiin.

Alan ammattilaisista kirjan teossa ovat olleet mukana Henry Väre luonnontieteen museosta ja Mari Kaartokallio Kekkilältä.

Kukkala-blogin Sanna Rasku on puutarha-alan ammattilainen, joka taitaa myös kuvaamisen taidon. Hänen tekemänsä kirja Kaunista ja vihreää (WSOY) julkaistiin vuonna 2017. Sanna ravistelee totuttuja kaavoja ja rohkaisee käyttämään viherkasveja ulkona ja tuomaan puutarhan parvekkeelle. Kirja laajentaa siis huonekasviajattelua puutarhan puolelle. Visuaalisuus on Sannallakin halussa, ja kirja on paitsi kaunista katsottavaa, myös todellinen inspiraation lähde.

Jos Green Home Book on sävymaailmaltaan hillitty, on Kaunista ja vihreää astetta värikkäämpi. Kirjassa on paljon vinkkejä ja helposti löydettäviä hoito-ohjeita, ja erityiskiitos menee kyllä graafisesta suunnittelusta vastanneelle Suvi Segercrantzille. Tätä kirjaa lukiessa saa paljon ideoita, ja lisäksi myös hyvän mielen upeiden kuvien ja värikkyyden ansiosta. Mainio kirja siis kaiken kaikkeaan!

Brittiläisten Caro Langtonin ja Rose Rayn Vihreä valtaa kodin (Gummerus) on kolmikon viimeinen suositus, mutta ei mitenkään muita vähäisempi. Se kuuluu niin visuaalisuudessa kuin informattivisuudessa edellisten rinnalle. Selkeä taitto, upeat ja isot kuvat sekä hyödylliset vinkit ovat tämän kirjan herkkua. Langton on Vennon tapaan stylisti, ja visuaaliset yhtäläisyydet näkyvätkin kirjassa.

Yksityiskohtana bongasin kirjasta kotitekoisten multaseosten ohjeet, niitä pitää kokeilla!

 

Advertisement

Vanhat ruukut saivat uuden ilmeen kalkkimaalilla

Vanhat ruukut kaipasivat uutta ilmettä ja väriä pintaan, sillä niiden sävyt eivät enää sopineet silmään ja sisustukseen. Kalkkimaalilla ne uudistuivat taas varsin siisteiksi.

Minulle oli jäänyt mustaa kalkkimaalia purkin pohjalle edelliskertaisesta, kun maalasin sillä amppelin viime kesänä, muistanet tuon postauksen? Lisäksi olin saanut pari näytepurkkia harmaata ja valkoista kalkkimaalia, joten tarvittavat sävyt ja tarvikkeet olivat siis kunnossa.

Nämä persikan ja vaaleankeltaisen sävyiset suojaruukut olivat olleet minulla jo pitkään käyttämättöminä, sillä niiden sävyt eivät oikein enää sopineet muihin väreihin kotonamme. Samoin jo vuosia sitten keltaiseksi ja vaaleansiniseksi maalaamani punasaviruukut olivat jo nähneet parhaat päivänsä.

Pesin ruukut ja annoin niiden kuivua ennen kuin ryhdyin työhön. Kalkkimaali on todella kiitollista työstettävää, sillä se levittyy hyvin niin mattapintaisen punasaviruukun kuin tuollaisen kiiltävän maalatun ruukun pintaan. Aluksi voi näyttää siltä, että siveltimen jäljet jäävät näkyviin, mutta ei hätää: pinta kyllä tasoittuu kuivuessaan ja kiilto muuttuu mattapinnaksi.

Kalkkimaali kuivuu todella nopeasti. Maalasin ruukut tuolla harmaalla ja mustalla vain yhteen kertaan, sillä niillä tuli yhdellä maalauskerralla oikein hyvät ja peittävät pinnat. Valkoinen tarvitsi toisen käsittelykerran, sillä vaaleansininen kuulsi sen alta yhden maalauskerran jälkeen. Ruukun pinta oli päällemaalattavissa jo muutaman tunnin kuivumisen jälkeen.

Maalasin valkoisen ruukun pariksi aluslautasen harmaalla, sillä se sopi hyvin harmaan kirjahyllymme väriin ja toi samalla hiukan eloa kokonaisuuteen. Pinkki paavalinkukka näyttää nyt varsin suloiselta uudessa ruukussaan!

Harmaat ruukut onnistuivat myös mainiosti. Ne taitavat päätyä mökille, sillä niiden värisävy sopii täydellisesti mökkikeittiömme tummanharmaaseen seinään.

Mutta suosikkini on kyllä tuo musta ruukku, sillä sen pinnasta tuli aivan täydellinen! Ihana matta pinta, jonka pariksi sopii hyvin isotätini vanha Arabian kahvikupin aluslautanen. Ja joulusta vielä kauniin vihreänä säilynyt skimmia sai sen ruukukseen.

Vahakukka on talvikimppujen sulostuttaja

Herkänkaunis vahakukka on ollut jo pitkään yksi suosikkileikkokukistani. Se on talven ja kevään ajan saatavana oleva leikkokukka, joka säilyy pitkään kauniina niin maljakossa kuin kimppunakin.

Vahakukka kuuluu myrtteihin, ja sen toinen nimi onkin vahamyrtti. Se kasvaa endeemisenä varsin kaukana meiltä, Länsi-Australiassa. Vahakukan lehdistä tulee mieleen havupuu tai jopa rosmariini! Pienen ja kauniin valkoisen tai aniliininpunaisen kukan sekä havupuumaisen lehden yhdistelmässä on jotakin kiehtovan kaunista, vastakohtien viehätystä. Ehkä tuo yhdistelmä juurikin tekee vahakukasta niin lumoavan.

Vahakukan kukkaoksa säilyy maljakossa pitkään, kun sen varteen leikkaa viiston imupinnan ja antaa sille kuumaa vettä ja virkistettä. Vahakukka sopii mainiosti myös kukkakimppuihin vaikka tulppaanin seuraan. Vahakukkia on saatavana vielä huhtikuuhun asti ja seuraavana kerran taas marraskuussa.

Minusta se on kuitenkin parhaimmillaan juuri näin, oksana maljakossa. 🙂

 

Helppo naruamppeli herttaköynnökselle

Herttaköynnös oli kasvanut niin lonkeroiseksi, että hyllyllä ollessaan se kurotteli jo liian lähellä lattiatasoa. Oli siis aika nostaa se ylös korkeuksiinsa, ja sehän tarkoitti amppelin valmistamista.

Netti on pullollaan naruamppelin teko-ohjeita, ja niistä saa hyvät pohjatiedot amppelin tekemiseen. Kun taidot karttuvat, voi erilaisilla solmuilla saada varsin näyttäviä amppeleita. Minä lähdin liikkeelle ihan tosi simppelistä perusmallista, sillä lähdin tekemään ensimmäistä amppeliani.

Valitsin materiaaliksi venyvän trikookuteen, jota minulla sattui olemaan kerä varastossa. Trikoosuikaleethan voisi tehdä itsekin vaikka vanhoista t-paidoista, mutta tällainen valmis kude on kyllä helppo materiaali. Novitan Strömsö-trikookuteessa on puuvillan lisäksi polyamidia, joka antaa sille lujuutta. Toki trikookude myös venyy, eikä ketsä kovin isojen ruukkujen painoa, sellaisille kannattaa valita napakampi matriaali.

Leikkaa narusta tai trikookuteesta kahdeksan samanpituista pätkää. Aseta pätkät tasaisesti vierekkäin.

Solmi pätkät kiinni toisesta päästä tiukalle solmulle. Etene sitten solmusta alaspäin niin, että sidot kaksi lankaa solmulla yhteen noin 3-4 cm:n päästä pohjasolmusta.

Sido seuraavaksi solmut niin, että otat kahden narun puntista vasemmanpuoleisen narun ja sidot sen solmuun seuraavan puntin oikeapuoleisen narun kanssa noin 3-4 cm:n päähän edellisistä solmuista. Näin muodostuu kalanverkkokuvio.

Voit jättää solmujen solmimisen tähän, mutta toki voit solmia niitä enemmänkin samalla tyylillä. Solmut on hyvä mitoittaa käytettävän ruukun mukaan niin, että ensimmäiset solmut jäävät tukemaan ruukun keskiosaa ja toiset jäävät ruukun yläpuolelle ohjaamaan naruja ja tukemaan ruukkua.

Tee lopuksi vielä iso solmu ylös ja ripusta amppeli siitä tukevaan ripustuskoukkuun.

Nyt saa herttaköynnös luikertaa rennosti alaspäin!

 

 

Suloiset minikasvit pistokkaista

Nyt tuntuu olevan vallalla oikea minikasvibuumi. Innostuin niistä itsekin, kun mullanvaihdon yhteydessä oli aika jakaa huonekasveja.

Minun minikasvini ovat siis pistokkaita niistä huonekasveista, joita minulla on kotonani. Puutarhamyymälät mainostavat nyt varta vasten minikasveja, mutta saman asian ajavat siis pistokkaatkin.

Muorinkukka ja rahapuu sopivat hyvin minikasviryhmiin. Laitoin Ultima Thule -lasien pohjalle hieman ruukkusoraa ja istutin rahapuun ja muorinkukan pistokkaat multaan. Kirkas lasi tuo kivan kontrastin tummalle mullalle ja kasvien syvänvihreille lehdille.

Muorinkukka asettui myös kuin luonnostaan vanhaan Arabian kermanekkaan. 🙂

Viirukirjotähden olin jo aiemmin istuttanut isoon lasipurkkiin, jonne olin tehnyt sille minimaiseman erilaisten koristehiekkojen ja kivien avulla. Nyt tuntuu, että nimenomaan tämä viirukirjotähti pukkaa esiin minikasvien tähtenä. Hauskan näköinen se onkin, ja sopii hyvin tähän hiekkamaisemaan. Sen kastelemisessa vain on haasteensa, sillä kasteluvesi pitää ujuttaa varovasti juurelle niin, ettei se turhaan jää ruusukkeeseen ja mädännä kasvia. Mutta onneksi viirukirjotähti pärjää harvemmallakin kastelulla. 🙂