Talvinen kukkakimppu on pastellisävyinen

Talvisessa kukkakimpussa on jo aavistus keväästä. Kokosin kimppuun herkänkauniita vahakukkia, valkoista harsokukkaa, pastellisinvärisiä tulppaaneita sekä huurteisenvihreitä eukalyptuksenoksia.

Kimpun idea lähti oikeastaan vahakukasta. Olin lähipuutarhamyymälässämme ”vain katselemassa”, ja huomasin siellä upeita vahakukan oksia. Nopeaksi komea oksa ja siihen vielä harsokukkaa kaveriksi – ja voisihan nuo ihanat tulppaanitkin ottaa matkaan!

Kotona sitten availin pakettia ja ihailin tätä talvisen kaunista kukkaloistoa.

En todellakaan osaa tehdä itse kukkakimppuja, vaan ostan useimmiten leikkokukkia tai erilaisia oksia maljakkoon. Nyt sormet kuitenkin syyhysivät kokeilemaan ja tekemään näistä aineksista pieni kimppu.

Kimpun keskelle tulivat tulppaanit, niiden ympärille harsokukat ja vahakukat ja reunalle eukalyptyksenoksat. Pyrin pitämään kimpun tiiviinä ja pienenä, vain eukalyptyksenoksat saivat rönsytä sen reunoilla. Sellainen kotoinen ja itseni näköinen kimppu, ei mikään ylettömän pröystäilevä.

Ja tällainen siitä tuli. Kimpun kokoaminen sujui yllättävän sutjakkaasti, kun luotin omaan näkemykseeni. Vielä tyttäreltä pari varmistuksen sanaa, ja siinä se sitten oli – pieni talvinen kukkakimppuni. 🙂

 

 

Advertisement

Ludisia kukkii pimeimpään aikaan

Talvella kukkivat huonekasvit ovat harvassa, yksi sellainen on maaordikeoihin kuuluva ludisia. Se kurkottaa pimeimpään aikaan kohtia valoa ja kukkii kauniin valkoisin kukin. Ja mikä parasta, ludisia on varsin helppohoitoinen huonekasvi.

Tämä ludisia on ollut minulla jo vuosia, joten sen kauneus on ehkä hieman jo rapistunut. En ole juurikaan hellinyt ludisiaa, vaan se on joutunut taistelemaan valosta yhdessä olohuoneemme pimeimmistä nurkista. Mutta ei ludisia siitä ole moksiskaan, se ilahduttaa kauniilla valkoisilla kukillaan aina vuoden pimeimpään aikaan. Tänä vuonna siihen on tullut kolme kukkavanaa, jotka kukkivat kauniisti usean viikon ajan.

Ludisian kukkavanasta tulee pitkä, jos kasvi saa vähän valoa, kuten meillä. Jos sen kasvupaikka on valoisampi, tulee kukkavanoistakin tanakampia. Meidän ludisiamme kurkottaa pitkiä kukkavanojaan valoa kohti, ja sen lehtisuikerotkin risteilevät sinne tänne.

Ludisialla on kauniin vihreät, nukkapintaiset lehdet, joissa punertavat lehtisuonet erottuvat kauniisti. Monet pitävätkin ludisiasta juuri noiden kauniin värikkäiden lehtien takia, kuten minäkin.

Ludisia on tosiaan varsin helppohoitoinen: se ei kaipaa sumuttelua, ei ole niin nuuka valosta eikä tarvitse jokavuotista mullanvaihtoakaan. Se on itse asiassa aika herkkä muutoksille, joten multaa ei kannata vaihtaa usein. Multa saa olla orkideoille tuttuun tapaan ilmavaa ja karkeaa.

Kolmas kukkavana vasta aloittelee kukintaa, joten saamme vielä nauttia tästä ludisian kukkaloistosta ainakin muutaman viikon!

 

Kauan kaivatut terrakottamaljakot

Olin katsellut näitä kauniita terrakottamaljakoita jo jonkin aikaa sillä silmällä. Periaatteessa en tarvitsisisi niitä, mutta ovathan ne kauniit! Lopulta kiusaus kävi liian kovaksi.

Tanskalainen designkaksikko Stilleben on suunnitellut nämä terrakottaiset Edge-maljakot Skagerakille jo muutama vuosi sitten. Olen ihaillut niiden todella kaunista mattapintaa, ihanaa terrakotan väriä ja monelle leikkokukalle sopivaa sylinterin muotoa sisustuslehtien sivuilta jo pitkään. Mutta miksi en ole niitä hankkinut? Enpä tiedä.

Tämä tulppaanikausi sai sitten aikaan sen, että minusta tuntui kuin mikään maljakkomme ei olisi ollut tulppaneille edukseen. Teinkö jo käännytystyötä mielessäni? Varmaan. Sillä kun huomasin näiden Edge-maljakoiden olevan alennuksessa Finnish Design Shopissa, oli päätös sillä selvä. Tilaus vetämään!

Ja niin nämä kaunokaiset saapuivat meille perjantaina, enkä ole hetkeäkään katunut ostostani. Täydelliset tulppaneille, vai mitä? 🙂

 

 

Talvitunnelmointia mökillä kynttilänvalossa

Mieli halajaa mökille viikonlopuiksi, vaikka puutarha onkin talven kourissa. Mutta silloin voikin tunnelmoida kynttilän ja takkatulen loimussa ja suunnitella tulevan kesän projekteja.

Kun rakensimme toissa kesänä uuden kesämökin vanhan tilalle, en osannut aavistaa, miten paljon se lisäisi mökin käyttöä. Aiemmin mökki oli puhtaasti kesämökki, sillä siinä ei ollut peruslämpöä päällä eikä mahdollisuutta edes saada mökkiä lämpimäksi talvisaikaan. Mökillä vierailtiin vain muutaman kerran talvessa, ja silloinkin mökin ovet pysyivät kiinni ja aikaa viettiin ulkona lumitöitä tehden ja retkeillen.

Nyt uuden mökin kanssa tilanne on ihan toinen. Mökille on päästävä miltei joka viikonloppu! Peruslämpö pitää mökin lämmön yllä, ja takka tuo nopeasti lisälämpöä. Sisällä on siis ihana tunnelmoida ja ihan vain katsella järveä ja puutarhaa – ja samalla miettiä ensi kesänä tehtäviä projekteja.

Ja niitähän riittää, sillä pääsimme vasta viime kesänä aloittelemaan piharemonttia rakennustyömaan jäljiltä. Keväällä on jännä nähdä, miten mökin alarinteeseen istuttamamme vuorimännyt ovat lähteneet kasvuun. Samoin odotan innolla ensimmäisen kärhöni, Miss Batemanin selviytymistä talvesta.

Ja uuttakin on tehtävä. Yläpihan kuistiin rajoittuva hankala rinne odottaa vielä ratkaisua, ja naapuritontin ja meidän rajalle tarvitaan uutta pensasrivistöä. Ja ikuinen haaveeni kasvihuoneesta elää vahvana! 🙂

Vielä vaaditaan siis aika monta kynttilänvalossa ja takan loimussa vietettyä viikonloppua ja huolella pyöriteltyä suunnitelmaa, ennen kuin päästään tositoimiin mökkipuutarhaan. Sitä on ihana odottaa!

 

 

 

 

Talviruokaa pikkulinnuille & tuleva pihabongaus

Pihapiirin pikkulintuja on kiva tarkkailla talvella. Niitä voi houkutella lähemmäksi tarjoamalla niille ruokaa, vaikka itse tehtyjä siemenherkkuja.

Mökkipihallamme käy talvisin varsinkin tiaisia, joille maistuvat pähkinät ja erilaiset rasvaseokset. Tiaiset ahertavat usein puiden suojissa, mutta niitä voi houkutella lähemmäksi ihmisasumusta tarjoamalla niille sopivaa ruokaa ja sijoittamalla sen sellaiseen paikkaan, josta niiden touhuja on helppo tarkkailla.

Tein tiaisille ruokaseoksen kookosrasvasta, rikotuista maapähkinöistä ja rusinoista. Seos syntyy helposti sulattamalla kookosrasva kattilassa hitaasti ja lisäämällä sulaneeseen rasvaan pähkinöitä ja vaikka auringonkukansiemeniä, rusinoita tai muita kuivattuja hedelmiä. Annoin seoksen jähmettyä kattilassa ulkona puolisen tuntia ja sen jälkeen kaadoin sen piparimuotteihin, jotka olin ensin vuorannut tuorekelmulla.

250 g kookosrasvaa riitti hyvin viiteen herkkupalaan. Halutessasi voit korvata puolet kookosrasvasta rypsiöljyllä, jolloin herkkupaloista tulee hieman pehmeämpiä.

Jotta herkut saa ripustettua naruun, laitoin yläreunaan muovipillin, jonka avulla syntyi sopiva paikka ripustuslenkille.

Annoin seoksen jähmettyä ulkona kylmäkassissa yön yli, ja aamulla ne oli sitten helppo irrottaa muoteistaan ja sujauttaa naru ripustuslenkiksi.

Tämä herkku maistuu erityisesti tiaisille, mutta niiden nakuttamia herkkupaloja putoaa maahan myös esimerkiksi mustarastaiden, varpusten ja pikkuvarpusten syötäväksi. Kävipä näitä ihastelemassa heti jo käpytikkakin!

Herkun toimivuutta on hyvä kokeilla muutaman viikon päästä, sillä BirdLife Suomi järjestää pihabongaustapahtuman 27.-28.1. Silloin lasketaan oman pihan havainnot ja ilmoitetaan ne BirdLifelle, joka kartoittaa tällä tavalla lintujen esiintymistä. Lisää tietoa pihabongauksesta löytyy tältä sivulta!