Välipäivien menovinkki: Runebergin kotitalo Porvoossa

Jos olet kiinnostunut vanhoista viherkasveista, kannattaa ehdottamasti suunnata vaikka välipäivinä Porvooseen kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runebergin kotitaloon. Siellä on upea kokoelma viherkasveja, joita Fredrikan aikoinaan hellästi hoiti.

Upeat viherkasvit ovat suoraan Fredrikan kasvien jälkeläisiä, sillä niiden elämää on jatkettu pistokkaina vanhoista kasveista. Ja miten upeita kasveja siellä onkaan! Kuvat eivät tee niille valitettavasti oikeutta, joten kannattaa käydä ihailemassa niitä ihan livenä.

Runebergit asuivat Porvoossa vuosina 1852-1877, aina kuolemaansa saakka. Heidän vanhimman poikansa pyynnöstä talon sisustus on jätetty juuri sellaiseksi kuin se aikoinaan oli. Runebergien kotitalo on muuten Suomen vanhin kotimuseo!

Ja minkä aikamatkan talossa saakaan kokea 1800-luvun kulttuurikotiin! Kannattaa osallistua opastetulle kierrokselle, sillä varsinkin sellaisen avulla talo todella herää eloon.

 

Advertisement

Joulun kaunein kranssi

Joulukranssini syntyi tänä vuonna kuusenhavuista, skimmiasta ja talviosta. Herkänkauniin kranssin pohjana on rautalanka.

Idea tämän joulun kranssiin syntyi mökillä. Katselin loppusyksystä vielä kauniin vihreänä hehkuvaa talviota, joka peittää mökkipihallamme kuusten alla olevan rinteen. Talvio kestää pitkään vesilasissakin, ja olen käyttänyt sitä ennen juhlapöydän koristeluun. Näiden kahden yhdistäminen johti oivallukseen kranssista.

Kranssin pohjan taivuttelin rautalangasta, mutta siihen sopii hyvin myös ohut rautalankahenkari. Aloitin kranssin kokoamisen kuusenoksista, joita sidoin ohuen vihreän kukkarautalangan avulla kranssiin. Jätin tarkoituksella noin yhden neljänneksen pohjasta tyhjäksi.

Seuraavaksi lisäsin pohjaan talvion pitkät suikerot, jotka taivuttelin kuusenoksien lomaan. Sitten olivat vuorossa skimmiat, jotka leikkasin mukaan niin, että niihin jäi runsaasti myös vihreitä lehtiä. Skimmiat sidoin rautalangalla kiinni.

Lopuksi pujotin sekaan vielä muutaman lehtikuusen kuivuneen oksan, joissa oli somia käpyjä.

Miten onnekas olinkaan, että kaikki kranssin ainekset löytyivät mökkipihaltamme! Kuusenhavuja  voi napsia kotiin tuodusta kuusesta, ja talviota voi kysellä puutarhaliikkeistä. Skimmia tuntuu muodostuneen jo pikkuiseksi hitiksi, sitä myyvät lähes kaikki kukkakaupat.

Kranssi säilyy hyvin joulunpyhien ajan, kun viet sen vaikka yöksi viileään. Itse olen säilyttänyt sitä nyt yöt ulkona ja tuonut päiväksi sisään.

Tämän joulukranssin myötä toivotan kaikille oikein leppoisaa joulun aikaa. Voikaa hyvin! ❤

Joulu ilman joulukuusta

Joulukuusi on varsinkin monelle lapsiperheelle ihan pakollinen juttu, mutta tulee se joulun tunnelma kotiin ilman kuustakin. Korvikkeena voivat olla havunoksat niin maljakossa kuin seinälläkin.

Olen tässä ennen joulua tuonut kotiin jo joulua ennakoivaa tunnelmaa erilaisten havujen muodossa. Pienet kuusentaimet toin sisään jo lokakuussa, ja ne ovat vieläkin vihreitä, sillä otin ne mökkipihalta juurineen. Vaihdan niiden veden viikottain.

Viime viikon lumimyrsky oli tiputtanut mökkipihallamme oksia isosta männystä. Mikä tuoksu niistä lähtikään! Pudonneita oksia peratessa leikkasin niistä muutamia maljakkoon, ja niin mökki täyttyi ihanasta männyntuoksusta. Männynoksat korvaavat aivan hyvin joulukuusen!

Kolmatta adventtia juhlistin tekemällä ”minikuusen” olohuoneemme seinälle. Sidoin kaksi kuusenhavua yhteen punaisella nauhalla ja ripustin ne seinälle.

Lähimetsässämme kasvaa isoja lehtikuusia, jotka tiputtavat anteliaasti kuivuneita oksiaan polun varteen. Kävin keräämässä muutaman oksan talteen. Niistäkin saa ihan kivan kuusenkorvikkeen, jonka voi vaikka koristella muutamalla maltillisella koristeella.

Mutta kyllä se oikea joulukuusikin meille kannetaan olohuoneeseen, lasten koristeltavaksi! 🙂

 

Metsäinen joulukattaus

Pääsin tällä viikolla ihastelemaan ruokataiteilija Jenni Häyrisen tekemiä upeita joulukattauksia Kauppapuutarhaliiton joululounaalla. Hänen loihtimansa joulukattaukset ovat ihanan metsäisiä ja taatusti kotimaisista aineksista tehtyjä.

Kattauksissa oli käytetty kotimaisia joulukukkia: hyasintteja, punaisia joulutähtiä ja ritarikukkia. Niiden ympärille Jenni oli luonut kaatuneista puista keräämiensä oksien, käpyjen ja sammaleen myötä ihanan metsäisen kokonaisuuden.

Valkoinen hyasintti näyttää kauniilta lasipurkkiin sammalpedille aseteltuna. Sen ympärille on koottu kuusenhavuista kaunis kranssi.

Männynoksakin käy joulupöydän koristeeksi ihan sellaisenaan.

Koristenauhan avulla kattoon roikkumaan laitettu amarylliksen eli ritarikukan oksa oli hauska idea! Jenni neuvoi, että sen onttoon putkiloon kannattaa kaataa vettä, niin kukka aukaisee nuppunsa.

Kynttilät oli nostettu pienten puupöllien päälle ja koottu niiden ympärille havuja, käpyjä sekä upeita punaisia joulutähtiä.

Kauppapuutarhaliiton toiminnanjohtaja Jyrki Jalkanen muuten kertoi, että kiireisin aika kukkakauppiailla on juuri nyt: suurin osa meistä hankkii joulukukkansa tulevana viikonloppuna.

Ihanat ideat, kiitos Jenni ja Kauppapuutarhaliitto! 🙂

 

Ihanat valkoiset hyasintit!

Joulukukkani ovat jo pitkään olleet pääsääntöisesti valkoisia, ja hyasintti lempikukkani. Joten valkoinen hyasintti on meillä siis ehdoton joulukukka – eikä tämäkään joulu tuo siihen poikkeusta. Hyasintin tuoksu on niin ihana!

Hankin ensimmäiset hyasintit jo marraskuussa. Ostan mielelläni ihan nupuillaan olevia hyasintteja, sillä on ihana seurata niiden kauniiden kukkien avautumista. Nämä kaunokaiset pääsivät pesuun, sillä huuhtelin mullan pois sipulien ympäriltä.

Käytän hyasintteja milloin sellaisenaan, milloin yhdistettynä muiden kukkien kanssa. Nämä hyasintit pääsivät korkeaan lasimaljaan sammaleen kera sekä yksi itsekseen korkeaan lasimaljakkoon. Eivätkä nämä jää joulumme viimeisiksi hyasinteiksi!