Adventtikynttilät syttyvät

Joulunaika alkaa ensimmäisestä adventista. Tänä vuonna tein hieman erilaisen adventtikynttelikön saviruukuista ja sammaleesta.

Meillä on jo pitkään ollut käytössä sama vanha valurautainen adventtikynttelikkö. Tänä vuonna en kaivanutkaan sitä esiin, vaan tein pienistä terrakottasaviruukuista ja sammaleesta hieman erilaisen adventtikynttelikön.

Kruunukynttilä tarvitsee tuekseen vähän tukevamman alustan kuin pelkän sammalpeitteen. Leikkasin oasis-sienestä ruukkuun sopivan palan ja asetin kruunukynttilän siihen. Näin kynttilä pysyy tukevasti paikallaan eikä kaatumisen vaaraa ole. Sammaleen kokosin kynttilän ympärille.

Kokeilin samaa ideaa myös pitkulaiseen lasiruukkuun, ja ihan kivasti toimi sekin! Tähän oasis-tiili meni sopivasti niin, että sen pelkkä halkaiseminen riitti.

 

 

 

Advertisement

Risutähti jouluksi

Pidän yksinkertaisista joulukoristeista, en juurikaan halua jouluuni kiillettä ja kimallusta. Simppeli risutähti on juuri minun mieleeni oleva joulukoriste: yksinkertainen ja maanläheinen – ja helppo tehdä.

Katkoimme syystalkoissa pihapajua ja otin sieltä kuivumaan muutamia suoria oksia. Kuivattelin niitä pari viikkoa saunassa.

Kun risut olivat kuivuneet, leikkasin ne samanmittaisiksi (noin 20 cm) pätkiksi. Sommittelin niillä sopivaa tähden muotoa, ja tällainen viisisakarainen tähti miellytti silmääni eniten.

Sitten vain kuumaliimapistooli esiin ja kuivat pajunoksat yhteen! Jos tähteen haluaa hieman lisää koristeellisuutta, vai sakaroiden päihin solmia vaikka juuttinarua. Se antaa ihan kivan säväyksen, ja halutessa vähän väriäkin.

Liimasin tähden sakarat tässä järjestyksessä:

Valmiin tähden voi laittaa hyllyn päälle tai ripustaa oveen, ovenkahvaan tai kuuseen. Ja kun mittakaavaa suurentaa, voi samalla mallilla tehdä vaikka kuinka ison ja näyttävän risutähden – tai vaihtoehtoisesti ihan pikkuisia vaikka koristamaan joulupöytää.

 

Porvoon joulu on taas täällä!

Porvoon joulun avajaiset vietetään lauantaina 25.11. Siitä lähtien ihana vanha Porvoo on aina jouluun asti täynnä joulumyyjäisiä, tapahtumia ja hyviä shoppailumahdollisuuksia.

Minä jo varastin ja kävin vanhan Porvoon putiikeissa viime viikonloppuna. Sää oli silloin sateinen, mutta se ei haitannut: saatoinpa hyvällä omallatunnolla piipahtaa vähän pidemmällä kahvihetkellä ihastuttavassa Kahvila Helmessä. Siellä oli tarjolla toinen toistaan ihanampia leivonnaisia, mutta päädyin takuuvarmaan suosikkiini, Runebergin torttuun.

Porvoon putiikeista suosikkejani ovat Jokikadulla oleva designputiikki Design Deli sekä sen vieressä oleva herkkukauppa Skafferi. Löydön molemmista aina takuuvarmasti niin kivat lahjat läheisille kuin omaan kotiin jotakin pientä. Nyt ostin Design Delistä ihanat HienoStellan lintuaiheiset korvakorut.

Jokikatu ja sen viereinen Välikatu ovat täynnä ihania sisustusputiikkeja, mutta myös antiikkikauppoja löytyy sieltä ihastuttavan paljon. Niissä on kiva piipahtaa ihailemassa vanhoja tavaroita. Tällä kertaa maltoin mieleni, sillä mielestäni keräilemieni messinkisten kynttilänjalkojen valikoima on nyt täynnä… ehkä.

Jokikadun toisessa päässä oleva Sisustus Ometta oli koristellut kaupan näyteikkunan edustan kutsuvasti. Sitä vastapäätä, Raatihuoneen torin toisella laidalla, on toinen kiva kahvila, Cafe Fanny. Heillä on myös terassi, jossa voi nauttia sen ihanan kuuman glögimukillisen ostosten lomassa. Ja Jokikadun lopusta, vanhan sillan kupeesta, löytyy kiva viinibaari Cellar Cafe & Wine Bar.

Päivän voikin sitten lopettaa kunnon illalliseen, sillä Porvoosta löytyy näin talvellakin hurjan laadukkaita ravintoloita. Jos vanha Porvoo on jo nähty, kannattaa siirtyä joen toiselle puolelle Taidetehtaan kulmille, käydä siellä myyjäisissä ja kaupoissa ja avata lopuksi Sinnen ovi. Hyvän ruoan parissa on kiva lopettaa päivä Porvoossa. 🙂

 

 

Joulukalenteri pikkupaketeista

Ensi viikolla on jo aika avata joulukalenterin ensimmäinen luukku. Joulukalenterin voi tehdä vaikka pikkupaketeista, jotka ripustaa metsäretkeltä löytyneeseen kuivaan oksaan.

Kun lapset olivat pieniä, tein heille aina itse tehdyn joulukalenterin. Sujautin pieniin paketteihin milloin pieniä tavaroita, milloin lupauksia perheen yhteisistä retkistä.

Kalentereita oli hauska tehdä. Aluksi tein usena vuonna kalenterit tulitikkuaskeista. Niihin mahtui laittamaan sopivasti pienen hiuslenksun, pinnin tai paperille kirjoitetun yhteisen retken aiheen. Eräänä jouluna ompelin huopakankaasta taskullisen seinäkalenterin. Siihen mahtuikin jo vähän isompia tavaroita ja vaikka leffaliput.

Kun lapset kasvoivat, jäi kalentereidenkin tekeminen. Tämän kalenterin tein ihan vain itselleni. 🙂 Päällystin sitä varten muutamia pikkulaatikoita voimapaperilla ja tein paksusta kartongista pieni laatikoita. Kaunis nauha vain ympärille ja yllätyspaketti on valmis! Eikä kaikkien pakettien tarvitse olla valmiina kerralla, tonttu voi niitä aina iltaisin tuoda lisää.

 

Kuusimetsä olohuoneessa

Jos ei ehdi metsään, pitää metsä tuoda kotiin. Niinpä nappasin muutaman kuusentaimen mökkipihalta ja laitoin ne lasipurkkiin. Samalla sain jo ripauksen joulun tuntua kotiin.

Pienet kuusentaimet ovat niin kauniita. Niitä katsellessa voimaantuu tuosta ihanasta vihreästä väristä ja vienosta metsän tuoksusta.

Jätin taimiin ihan kunnon juuret, jotta ne säilyisivät mahdollisimman pitkään vihreinä. Ja hyvin ovat jo muutaman viikon säilyneetkin.

Arkeen voi tuoda piristystä niin pienillä asioilla, että muutama kuusentaimikin jo riittää. Kokeile ihmeessä! 🙂