Mökkipihallamme on muutama kataja, joissa huomasin ilokseni viime syksynä paljon marjoja. Nyt osa niistä on kypsynyt.
Mökkipihamme yläosa on auringossa kylpevää kalliota, jossa kasvaa pieniä mäntyjä ja muutama aika komea katajakin. Tai eivät ne mitään muotovalioita ole, mutta sellaisia katajien pitää mielestäni ollakin: karun kauniita ja itsepäisesti sinne tänne kasvavia.
Viime syksynä huomasin katajissa ilokseni paljon marjoja. Osa niistä oli vihreitä, osa alkoi jo mukavasti tummua. Tänä syksynä tullen niitä tummia on tullut ihan mukavasti. Pian on siis aika kerätä satoa.
Katajanmarjan kypsyminen vie peräti kolme vuotta. Ensimmäisenä vuotena marja on tuskin silmillä havaittava, läpikuultava alku. Toisena vuotena marja on sitten vihreä, ja kolmantena se kypsyy kauniin siniseksi. Ja mikä ihana väriyhdistelmä silloin syntyykään! Tummansininen katajanmarja ja kauniin vihreä katajanoksa, siinä on kyllä sellainen kombo, joka miellyttää ainakin minun silmääni!
Katajanmarjoja voi kerätä kuulemma niin, että levittää katajan alle kankaan ja ravistaa puuta varovasti niin, että kypsät marjat putoavat sitten kankaalle. Meidän katajamme kasvavat rinteessä, eli tuon kankaan levittäminen voi olla hieman hankalaa. Taidankin poimia nämä ihanat kypsät marjat tulevana viikonloppuna ihan käsin ja yksitellen. Samalla ehdin ihastella katajasta ja marjoista levittyvää tuoksua, se on aivan yhtä huumaava kuin niiden ulkonäkö.
Katajanmarjan käytössä kannattaa olla maltillinen, niitä ei suositella käytettäväksi säännöllisesti. Erityisesti raskaana olevien ja munaisviasta kärsivien ei kannata käyttää katajanmarjoja. Kuivatut marjat tuovat kuitenkin hyvää makua esimerkiksi kaali- ja liharuokiin. Ja maustavathan ne jalon juomankin, ginin, josta Suomi on tällä hetkellä kovin tunnettu.
Putkinotko 