Tervetuloa talvi – ja kurpitsalyhdyt!

Halloweenia juhlitaan tänä ja seuraavana viikonloppuna monessa suomalaisperheessäkin. Entä jos juhlittaisiinkin kekriä, vanhan päättymistä ja uuden tulemista. Siis hei hei syksy, tervetuloa talvi!

En ole lainkaan vampyyrien tai muiden kauhuhahmojen ystävä, eikä meillä ole juurikaan vietetty halloweenia. Toki lapsemme ovat kavereineen järjestäneet halloween-kutsuja ja niihin on sitten mietitty erilaisia asuja, mutta oman perheemme kanssa emme ole sitä viettäneet.

Ajatus perinteisestä kekristä miellyttää minua enemmän. Kekri on tarkoittanut vanhan päättymistä ja sadonkorjuuajan loppua. Se on ajoittunut mikkelinpäivästä pyhäinpäivään, eli tänä viikonloppuna alkavalle ja ensi viikonloppuna päättyvälle ajalle. Eli nyt on aika siis juhlia syksyn päättymistä ja talven saapumista. Harvinaisen hyvin tämä toteutui tällä viikolla, kun meille tänne eteläänkin saatiin ihan kunnon lumipeite. Kovasti se vain hupenee sateiden myötä – lieneekö pyhäinpäivänä enää lunta maassa?

Oli miten oli, ei pienestä juhlasta ole haittaa. Ja ovenpieleen voi askarrella iloisenvärisen kurpitsalyhdyn, vietti sitten kekriä tai halloweenia. Tervetuloa talvi!

Näin teet kurpitsalyhdyn

Leikkaa kurpitsasta hattu pois ja koverra sen sisus lusikalla. Leikkaa terävällä veitsellä myös kurpitsan sisusta pois, jotta saat kunnolla tilaa kynttilälle. Koverra hieman myös hatun sisusta.

 

Piirrä kurpitsan kylkeen apuviivat silmä-, suu- ja nenäaukkoja varten, niin niiden leikkaaminen helpottuu.

Leikkaa terävällä veitsellä piirtämiäsi ääriviivoja mukailleen pois palat kurpitsan kyljestä. Ole varovainen, ettei veitsi lipsahda ja aukko päädy liian isoksi.

Aseta lämpötuikku tai kynttilä kurpitsan pohjalle ja hattu varovasti sen päälle. Jos kurpitsa on kovin pieni, voi liekki lämmittää hattua liikaa ja sen pitäminen paikallaan voi olla hankalaa.

Advertisement

Yrttisato talteen

Kesän yrttisato on nyt kuivattu ja purkitettu. Eipä käy kehuminen sadon määrällä, mutta kyllä näillä ainakin alkutalven pärjää.

Tänä kesänä kasvatin kaupunkipihalla basilikaa, salviaa ja minttua, mökkipuutarhassa kasvoivat korianteri, tilli ja persilja. Tilli ei kyllä kukoistanut, sitä riitti nippa nappa uusien perunoiden maustamiseen, mutta ei lainkaan kuivatukseen. Samoin kävi persiljan kanssa. Muutamat harvat varret päätyivät salaatteihin.

Korianteri kukki mökillä kauniisti ja tuotti ihan kelvollisen sadon siemeniäkin. Keräsin varret paperipussiin ja kuivattelin siemeniä pussissa kolmisen viikkoa. Vähän ravistelua ja kuivaneet siemenet putoilivat pussin pohjalle, josta ne oli helppo napsia talteen.

Basilikat ja salviat kuivatin keittiössämme nippuina, jotka roikkuivat ilmavasti katossa olevista koukuista. Valmista tuli parissa viikossa. Basilikaa ja salviaa meillä riittää hyvin koko talveksi. Lisäksi kuivatukseen päätyi myös kesällä kaupasta ostamani timjami, joka pysyi ulkona hyväkuntoisena.

Kuuran kaunistamat

Olihan se kaunista, kun pakkanen peitti viikonloppuna kuuralla puutarhan kukat ja lehdet ja vielä aurinkokin paistoi. Harvinaista herkkua tämän pilvisen ja sateisen syksyn keskellä!

Minulla oli sopivasti vapaapäivä perjantaina, kun pakkanen puraisi puutarhan kasveja täällä Helsingissäkin. Nappasin tietenkin kameran käteen ja suunnistin läheiseen siirtolapuutarhaan katsomaan ja kuvaamaan kuuran peittämiä kasveja.

Aurinko vielä terästi upeita värejä ja sai kuuran kimmeltämään. Miten kauniilta näyttikään, kun pakkanen oli yllättänyt monet vielä kukkivat kasvit. Luonnon omaa taidetta!

Minimetsä syntyy sammalista ja kivistä

Teki mieli leikkiä ja loihtia minimetsiä sammalista ja kivistä. Se sitten riistäytyi vähän käsistä.

Kerään usein syksyisin sammalia ja käytän niitä joulukukkien ja kynttilöiden somistamiseen. Nyt innostuin leikkimään ja tekemään sammalista, jäkälästä ja rantakivistä miniatyyrimetsiä lasipurkkiin ja lasikuvun alle.

Sammalta ja jäkälää olin kerännyt viime viikonloppuna mökkipihaltamme, rantakivet löytyivät omalta kaupunkipihaltamme. Asetelma tuntui kaipaavan jotakin värikästä, joka sitten löytyi pihapuusta pihlajanmarjojen muodossa.

Asetelma sopi hyvin pienelle antiikkilautaselle. Kokoaminen hoitui muutamassa minuutissa: hieman korkeutta sammaleella ja jäkälällä, eteen kauniita rantakiviä ja vielä pihlajanmarjat väriä tuomaan. Koko komeuden päälle vielä lasikupu, jotta kokonaisuus säilyy vehreänä ja hyvänä pitkään.

Siitäpä tuli todella söpö, vaikka itse sanonkin. 🙂

Ja eihän se sitten tähän jäänyt, kun tämän kokoamiseen meni niin vähän aikaa. Haasteita lisää ja iso lasipurkki esiin!

Laitoin suuren lasipurkin pohjalle kerroksittain hiekkaa, kaktusmultaa ja valkoista koristesoraa. Hieman tuli liian korkea tuosta pohjakerroksesta, olisi pitänyt jättää se vähän pienemmäksi. Mutta sinne mahtuivat rantakivet ja pieni kaistale sammalta, kruununa ”puolukkapuu” ja pari pihlajanmarjaa.

Lasipurkin kantta ei muuten kannata sulkea tiiviisti, muutoin kosteus purkissa nousee liian suureksi ja lasiin huurustuu. Samoin tuon lasikuvun alle voi laittaa vaikka takareunaan näkymättömiin esimerkiksi tulitilkun, joka nostaa kupua hieman ja päästää näin liian kosteuden kuvun alta pois.

Olipa näitä hauska tehdä! Ja niin helppoa, että ei tainnut jäädä viimeiseksi kerraksi. Metsän ”sisustustahan” voi muuttaa ja tätä ideaa jalostaa vaikka kuinka. Olisihan se ihana saada tänne purkkiin vaikka pieni puro…

Herkänkaunis kultaimarre

Kultaimarre on ohutlehtinen sanikkaiskasvi, joka herkänkauniista ulkonäöstään huolimatta on sitkeä ja helppohoitoinen huonekasvi.

Sain tämän kultaimarteen aivan pienenä taimena vajaa kaksi vuotta sitten. Se oli niin pieni, että ajattelin tukahduttavani sen kastelemalla. Silloin oli vielä talvi, pimeää ja kuivaa, joten en uskonut sen kauan meillä selviävän.

Toisin kävi, kultaimarre on sitkeästi kasvanut ja tuntuu jopa viihtyvän meillä. Sen ohuet lehdet ovat kivasti aaltoilevat. Nuorena kultaimarteen lehdet ovat vaaleanvihreät, kuten tässä, mutta tummuvat mitä enemmän kasville tulee ikää.

Kultaimarre pitää hajavalosta ja säännöllisestä kastelusta, sen mullan ei saa antaa kuivua. Minulla se on ollut punasaviruukussa, jossa multa on kyllä päässyt ajoittain aika kuivaksikin. Silloin huomaan kasvin lehdistä, että nyt on kastelun paikka.

Kaunislehtinen kultaimarre tarvitsee kesäaikaan mietoa lannoitusta, ja varsinkin talvella sitä on hyvä suihkutella. Sen lehdet ovat niin hennot, että suihkuttelu on hyvä tehdä perinteisen sumutinpullon avulla.

Kultaimarre voi kuulemma kasvaa peräti 60 senttiä leveäksi ja jopa metrin korkuiseksi. Kovin nopeasti ei ainakaan tämän yksilön kasvu ole tapahtunut, joten se saa vielä pitkään viihtyä seinäamppelissa. 🙂