DIY: Kalkkimaalilla uusi pinta amppeliin

kalkkimaali amppeliin

Vanha rottinkiamppeli oli ollut kesät ulkona ja sen pinta oli ikävästi harmaantunut. Päätin kokeilla sen freesaamista uudella kalkkimaalilla.

Sokeva on tuonut juuri markkinoille päästöttömän ja luonnollisen kalkkimaalin, joka soveltuu erityisesti kalusteiden ja sisustusesineiden maalaamiseen. Päätin kokeilla sitä rottinkiamppeliin, joka oli vuosien saatossa menettänyt hohtonsa.

rottinkiamppeli

Domus Natura -kalkkimaali on todella paksua ja sillä on helppo työstää tasaisia pintoja. Kapeiden rottinkisten kaarien maalaaminen pienellä siveltimellä ei ollut ihan helppoa, sillä noita hankalasti tavoitettavia koloja ja kiemuroita oli ihan tarpeeksi. Hyvin kalkkimaali kuitenkin tarttui pintaan, eikä tällaisen pienen seinäamppelin maalaamiseen kulunut kuin vartti. Sen kummempia pohjustustöitäkään ei tarvittu, vain pölyjen pyyhintä kuivalta pinnalta.

Domus Natura Chalk paint

Domus Naturan kalkkimaalissa on kymmenen valmiiksi sävytettyä värisävyä. Minä tietenkin valitsin sen tylsimmän eli mustan. 🙂

Sävyt olivat todella kauniita, esimerkiksi ihana vihreä Spruce Green, jota myös pitkään harkitsin. Mutta kun meillä ei ole sisustuksessa mitään muuta vihreää, niin päädyin mustaan.

kalkkimaali kuivuu

Kalkkimaali kuivuu todella nopesti, sen huomaa tästä kuvastakin: ensimmäiseksi maalaamani päällirengas on jo miltei kuiva, kun alaosa on vasta maalattu. Kaikkiaan kuivuminen kestää tunnin, jonka jälkeen voi levittää toisen maalikerroksen. Minä tyydyin yhteen, se riitti hyvin.

Koska seinäamppeli joutuu kosketuksiin ruukun kanssa, olisi pinta vielä hyvä käsitellä vahalla. Sitä en kyllä toistaiseksi tehnyt, katsotaan miten maali pysyy käytännössä paikoillaan. Ja toisaalta halusin myös säilyttää tuon kauniin mattapinnan, joka kalkkimaalin myötä tuli.

Olipa nopea ja helppo muodonmuutos, jonka myötä rottinkiamppeli pääsi olohuoneemme seinälle, eikä enää joudu sään armoille ulkona!

kalkkimaalilla maalattu seinäamppeli

Vuorimäntyjä ja kuorikatetta jyrkkään rinteeseen

vuorimännyn taimi

Vuosi sitten marraskuussa valmistuneen uuden kesämökkimme rakennustyömaan jäljiltä meillä oli keväällä edessä monta pihaan liityvää urakkaa. Mitä esimerkiksi istuttaisimme jyrkkään rinteeseen? Sen tulisi samalla sekä näyttää hyvältä että peittää pilarien päälle rakennetun mökin alaosaa katseilta. Valinta kohdistui vuorimäntyihin.

Vuorimäntyjä, kuten muitakin havukasveja, voi istuttaa ympäri vuoden. Esimerkiksi nyt syyskuussa on vielä hyvää aikaa havujen istuttamiselle. Me halusimme ryhtyä töihin jo keväällä, jotta saisimme taimet hyvään kasvuun kesän aikana.

Kesämökkimme on rinteessä, joka viettää voimakkaasti alaspäin kohti alapihaa. Suurimman osan ajasta vietämme alapihalla, ja sieltä mökkiä kohti avautuva näkymä on armoton. Koska mökkimme on tehty pilariperustusten päälle, pilkistävät nuo pilarit ikävästi esiin.

Emme halunneet heti peittää rinnettä massiviisilla, korkeilla istutuksilla – varsinkin, kun halusimme säilyttää mökin ikkunoista ja terassilta avautuvan järvinäkymän avoimena. Niinpä päädyimme istuttamaan rinteeseen kolme vuorimäntyä. Niitä voisi myöhemmin leikata ja pitää ne hallitussa korkeudessa.

vuorimännyn taimet

Hankimme vuorimännyn taimet pieninä, vaikka tarjolla olisi toki ollut isojakin taimia. Taimet istutettiin toukokuun lopulla. Rinteessä oli jo paksulti hiekansekaista multaa, mutta kaivoin taimia varten syvät kuopat ja täytin ne havumullalla. Reilu kastelu juuristolle ennen istutusta, ja hyvin multaa päälle. Sitten vielä kunnon kastelu ja lopuksi vielä pihan kivistä rengas taimen ympärille.

vuorimännyn taimi

Taimet vaativat hyvän kastelun, joten jännitti, tuleeko kesästä kovinkin kuiva ja aurinkoinen. Ne ei tullut. Silti taimet saivat aluksi vettä joka päivä ja sitten vielä parin päivän välein aina elokuun alkuun saakka. Ne saivat myös lannoitetta.

vuorimänty ja männynkuorikate

Heinäkuussa hankimme kuorikatetta, jolla peitimme rinteen pinnan mäntyjen välistä. Tulipa siistiä kertaheitolla! Luonnonkivistä tehty rajaus estää katetta valumasta alapihalle.

vuorimänty

Ja näin hyvältä taimi näytti eilen. Hyvin tuntui juurtuvan paikalleen, väri on edelleen kauniin vihreä. Nyt vain toivotaan, että kestävät hyvin talven ja jatkavat kasvuaan ensi keväänä.

Eli yksi pihaurakka valmiina, muutama muu on vielä odottamassa…. Sitähän se mökkielämä on! 🙂

Viiniköynnös sinnittelee viileässä kesässä

Tarhajukkaviiniköynnöksen lehdet

Tämä viileä ja sateinen kesä ei ole ollut paras mahdollinen tarhajukkaviiniköynnökselle. Pituutta ja lehdistöä se on kyllä kasvattanut ihan entiseen malliin, mutta rypäleet ovat tänä vuonna harvassa.

Vaikka edellinen kesä oli myös viileä, saimme silloin kunnon sadon vuonna 2007 istutetusta tarhajukkaviiniköynnöksestä (Vitis labrusca ’Summer Sweet’). Rypäleitä tuli silloin peräti 2,5 kiloa – nyt on valmistumassa ehkä kymmenenesosa siitä.

Tarhajukkaviiniköynnöksemme kasvaa ulkona ilman sen kummenmaa katosta, aidan suojassa. Kesäisin se kasvaa hurjan pitkäksi ja levittäytyy koko rivitalopihamme aidan leveydeltä – ja kurottaa lonkeronsa herkästi myös omenapuuhun. Leikkaan köynnöksen aina ensimmäisten pakkasten jälkeen alas noin 80-senttiseksi. Uudet kasvustot kurottautuvat jopa 5-6 metrin mittaan.

tarhajukkaviiniköynnös

Köynnöksen lonkeroita saa ujutella parin päivän välein aidan rakoihin, mutta väkisinkin ne törröttävät loppukesästä kohti aurinkoa. Eli hallitsemattomia ovat aina loppukesästä, mutta niin alkaa puutarhurinkin maltti loppua. Levitkööt minne haluavat! 🙂

tarhajukkaviiniköynnöksen lehdet

Tarhajukkaviiniköynnöksen lehdet kasvavat todella isoiksi, isoimpien lehtien halkaisija on helposti 30-40 cm. Kauniita ne ovat, ja tuovat pienelle pihallemme kyllä ihanaa vehreyttä.

tarhajukkaviiniköynnöksen rypäleet

Ja tältä näyttävät rypäletertut tänä vuonna. Pieniä, mutta punertuvat jo hyvin. Kaikki tertut kasvavat aidan ulkopuolelle, aurinkoon päin. Rypäleiden maku on varsin kirpeä. Tein niistä viime kesänä mehua, jonka pakastin. Siellä se on vieläkin odottamassa jatkokäsittelyä, päätyy ehkä hyytelöksi. 🙂

tarhajukkaviiniköynnöksen rypäleet

Raikas & gluteeniton ricotta-sitruunapiirakka

Gluteeniton ricotta-sitruunapiirakka

Tämä raikas ricotta-sitruunapiirakka vie kielen mennessään! Gluteenittomana se sopii myös keliaakikoille.

Meidän perheessä leivotaan kaikki leivonnaiset gluteenittomina tyttäremme keliakian vuoksi. Gluteenittomat leivonnaiset ovat usein jopa parempia kuin vehänäjauhoista tehdyt. Erityisen hyvin gluteenittomat jauhot soveltuvat täytekakkujen, pikkuleipien ja piirakoiden leivontaan. Tämä ricotta-sitruunapiirakka osoittautui todella maukkaaksi – ja väitän, että nimenomaan gluteenittomat jauhot ovat sen maun salaisuus. Toki voit soveltaa ohjeen myös tavallisille vehnäjauhoille, mittasuhde on sama. Sitruunan voit myös halutessasi vaihtaa limoncelloon, se tuo piirakkaan aikuisen säväyksen.

ricotta-sitruunatorttu

Gluteeniton ricotta-sitruunapiirakka

Taikina
300 g gluteenittomia jauhoja
100 g margariinia
200 g sokeria
3 keltuaista

Täyte
500 g ricottaa
100 g sokeria
1,5 rkl sitruunamehua (tai 3 rkl limoncello-likööriä)
1/2 sitruunan raastettu kuori

Laita uuni lämpiämään 170 asteeseen.

Sekoita taikinan kuivat aineet keskenään, lisää hieman pehmennyt margariini ja keltuaiset. Nypi ainekset sekaisin, taikina saa jäädä hieman kokkareiseksi.

Vuoraa 20-25 cm:n vuoka leivinpaperilla ja laita puolet taikinasta vuoan pohjalle ja reunoille.

Raasta hyvin pestyn sitruunan kuori (käytä siitä puolet) ja purista sitruunasta mehu.

Sekoita ricotta, sokeri, sitruunamehu ja sitruunan kuoriraaste keskenään ja laita vuokaan pohjatakinan päälle. Ripottele loput taikinasta täytteen päälle.

Paista piirakkaa 170 asteessa noin 25 minuuttia. Gluteenittomat leivonnaiset kypsyvät hiukan muita nopeammin, joten jos käytät leivonnassa vehnäjauhoja, jatka paistamista vielä noin 5 minuuttia tai kunnes piirakan pinta on hieman saanut väriä.

Anna jäähtyä. Piirakka maistuu niin hieman lämpimänä kuin jääkaappikylmänäkin.

Gluteeniron ricotta-sitruunapiirakka