Vanhempieni mökkipuutarhassa on upea kukkaloisto keväästä syksyyn. Nyt heinäkuun lopulla se on kauneimmillaan.
Vanhempieni mökkipuutarha sijaitsee Etelä-Suomessa, kasvuvyöhykkeellä III. Mökkipuutarha on perustettu yli 40 vuotta sitten. Suurimman osan perennoista äitini on saanut ystäviltään, vain muutama niistä on hankittu taimistosta.
Tästä upeasta puutarhasta saan inspiraatiota omiin puutarhoihini. Niin taitavasti ja hyvällä maulla se luotu.
Väriminttu kuuluu äitini perennapenkin uusimpiin tulokkaisiin. Todella kauniin punainen kukka on jännästi erilainen, mutta todella näyttävä. Väriminttu on samassa perennapenkissä ruskoliljojen (keisarinkruunujen) ja kurjenkellojen kanssa. Alkukesästä tässä aurinkoisella paikalla olevassa penkissä kukkivat alliumit.
Korkealle kurottava jaloritarinkannus viihtyy aittarakennuksen kainalossa, hieman tuulensuojaisessa paikassa. Siihen äitini siirsi sen muutama vuosi sitten toisesta kasvupaikasta, ja tässä se tuntuu nyt viihtyvän ja kukkivan komeasti.
Aitan vieressä olevalla pienellä kasvimaalla viihtyy lipstikka, joka nyt kukkii kerrassaan upeana keltaisilla kukillaan. Nekin kohoavat miehen mittaan.
Mökkipuutarhassa on myös kivikkokasveja. Ne ovatkin puutarhan ensimmäisiä kasveja, keltamaksaruohosta kaikki aikoinaan alkoi. Niin alkoi muuten minunkin puutarhaharrastukseni: sain muutaman keltamaksaruohon, jotka istutin tontin laidalla olevan kiven päälle. Ovat siellä vieläkin. 🙂
Äitini suosii myös ketokukkia: puutarhaan on jätetty hoitamaton alue, jossa viihtyvät päivänkakkartat, harakankellot ja niittyleinikit. On muutama päinkakkara päässyt perennapenkinkin reunamille.
