Kesäretki Ahvenanmaalle

 

Kalliolla kasvavia kasveja Ahvenanmaalla.

Teimme viime viikolla irtioton mökkielämästä ja vietimme pari päivää Ahvenanmaalla. Miten upeat saaret ja niin hieno luontoelämys – suosittelen!

Menimme aamulautalla Turusta Maarianhaminaan. Se on todella kätevä reitti, kun matkaat autolla. Näytti olevan myös lapsiperheiden suosiossa.

Ahvenanmaalla asuu alle 30 000 asukasta, joista noin 11 600 Maarianhaminassa. Autoillen Ahvenanmaan pääsee kiertämään todella kätevästi, sillä etäisyydet ovat lyhyitä ja tiet todella hyväkuntoisia.

Tulopäivänä teimme pienen ajelun ihan Maarianhaminan lähialueella. Ensimmäinen ihastuttava kukka löytyi Järsöstä, kaupungin eteläkärjestä. Verikurjenpolvi kukki pienen venesataman rannassa.

Verikurjenpolvi

Seuraavana päivänä suuntasimme muun muassa Lemlandiin, josta löysimme Herröskatanin luonnonsuojelualueen. Vuodesta 1987 asti luonnonsuojelualueena toimineesta niemenkärjestä löytyy upeita lajeja ja todellista saaristoluontoa. Siellä kasvaa useita mielenkiintoisia lajeja, kuten syysmyrkkylilja ja esimerkiksi miekkavalkku, valkeakukkainen kämmekkälaji, mutta niitä emme valitettavasti havainneet. Tämän upean lehtomaitikan sen sijaan näin ensimmäistä kertaa, samoin uljaan varsankellon. Kannattaa siis suunnata Herröskataniin, manner-Ahvenanmaan (fasta Åland) eteläisimpään kärkeen!

Lehtomaitikka kasvaa Ahvenanmaalla.

Lehtomaitikkaa kutsutaan rannikkoseudulla nimellä svenska flaggan, minkä hyvin ymmärtääkin kukan värityksestä. 🙂

Varsankello kukkii Ahvenanmaalla.

Varsankello on Ahvenanmaan alkuperäinen kasvi, joka kasvaa pähkinlehdoissa ja pähkinävaltaisissa sekametsissä.

Näin upeat saaristomerinäkymät avautuivat Herröskatanin kärjestä. Siellä on muuten myös lintutorni, jonne uskaliaat – kuten mieheni – nousevat parempien näkymien toivossa. Upeat olivat kuulemma näkymät, minä tyydyin ihailemaan niitä vähän alempaa. 🙂

 

Ahvenanmaa

Toisena päivänä suuntasimme Ahvenanmaan pohjoiskärkeen. Getan kunnsta löytyi upea näköala- ja campingpaikka Getaberget. Sen huippu on 98 metriä merenpinnan yläpuolella. Kyllä kelpasi nauttia jäätelöt tätä näkymää ihastellessa.

Matkalla Getaan on muuten mahdollisuus nähdä omenapuita – omenaviljelmät ovat keskittyneet Getan seudulle.

Getaberget

Getasta suunnistimme vielä Kastelholmaan, pitihän upea linna käydä katsomassa. Tai oikeastaan halusin syömään Smakbyn ravintolaan. 🙂

Huippukokki Michael Björklundin omistama Smakbyn on jo muutaman vuoden ollut Ahvenanmaan mielenkiintoisin ravintola, eikä sen houkutus ole vieläkään laantunut. Paikalla oli paljon turisteja, mutta pienen jonotuksen jälkeen kahden hengen pöytä löytyi. Tyhjiä pöytiä ja tuoleja oli salissa runsaasti – lieneekö jonotuttamisella ollut joku muu syy? No, sen kesti hyvin, kun samalla pystyi jo hieman silmäilemään ravintolan yhteydessä olevan pienen putiikin valikoimia.

Olimme paikalla lounasaikaan ennen kello kolmea, neljältä lista vaihtuu a la carteen.  12 euroa maksanutta lounasta voi suositella lämpimästi. Nyt tarjolla oli uusia perunoita, lammasjauhelihapihvi sekä lajitelma ihania tuoreita leipiä. Niiden voimalla jaksoi taas jatkaa matkaa. Det var gott! Upea elämys, kuten koko kesäinen Ahvenanmaakin.

Smakbyn ravintola Kastelholmassa, Ahvenanmaalla.

 

Advertisement

Äidin mökkipuutarhan kukkaloistoa

Perennapenkki

Vanhempieni mökkipuutarhassa on upea kukkaloisto keväästä syksyyn. Nyt heinäkuun lopulla se on kauneimmillaan.

Vanhempieni mökkipuutarha sijaitsee Etelä-Suomessa, kasvuvyöhykkeellä III. Mökkipuutarha on perustettu yli 40 vuotta sitten. Suurimman osan perennoista äitini on saanut ystäviltään, vain muutama niistä on hankittu taimistosta.

Tästä upeasta puutarhasta saan inspiraatiota omiin puutarhoihini. Niin taitavasti ja hyvällä maulla se luotu.

Väriminttu kuuluu äitini perennapenkin uusimpiin tulokkaisiin. Todella kauniin punainen kukka on jännästi erilainen, mutta todella näyttävä. Väriminttu on samassa perennapenkissä ruskoliljojen (keisarinkruunujen) ja kurjenkellojen kanssa. Alkukesästä tässä aurinkoisella paikalla olevassa penkissä kukkivat alliumit.

Väriminttu viihtyy aurinkoisella kasvupaikalla.

Korkealle kurottava jaloritarinkannus viihtyy aittarakennuksen kainalossa, hieman tuulensuojaisessa paikassa. Siihen äitini siirsi sen muutama vuosi sitten toisesta kasvupaikasta, ja tässä se tuntuu nyt viihtyvän ja kukkivan komeasti.

Jaloritarinkannus

Aitan vieressä olevalla pienellä kasvimaalla viihtyy lipstikka, joka nyt kukkii kerrassaan upeana keltaisilla kukillaan. Nekin kohoavat miehen mittaan.

Lipstikka kukkii

Mökkipuutarhassa on myös kivikkokasveja. Ne ovatkin puutarhan ensimmäisiä kasveja, keltamaksaruohosta kaikki aikoinaan alkoi. Niin alkoi muuten minunkin puutarhaharrastukseni: sain muutaman keltamaksaruohon, jotka istutin tontin laidalla olevan kiven päälle. Ovat siellä vieläkin. 🙂

Keltamaksaruoho kukkii

Äitini suosii myös ketokukkia: puutarhaan on jätetty hoitamaton alue, jossa viihtyvät päivänkakkartat, harakankellot ja niittyleinikit. On muutama päinkakkara päässyt perennapenkinkin reunamille.

Päivänkakkara kukkii

 

Sormustinkukka yllätti

Sormustinkukka on uusi tulokas puutarhassamme.

Tänä kesänä mökkipuutarhaamme putkahti uusi tulokas, sormustinkukka. Ensin kauhistuin, mutta sitten ilahduin.

Muistan kuulleeni, että sormustinkukasta (rohtosormustinkukka) on vaikea päästä eroon. Se kuulemma leviää jatkuvasti uusiin paikkoihin puutarhassa. Siksi olin ensin hämilläni, kun näin mökkipuutarhassamme neljä sormustinkukan tainta, kolme valkoista ja yhden vaalean liilan.

Ajattelin, että kasvakoot ja kukkikoot tämän kesän, mutta heti kukinnan jälkeen kitken ne pois. Mutta sitten mieli muuttui.

Ei se sormustinkukka ilmeisesti olekaan niin hankala hallittava kun aluksi luulin. Ajattelin ensin, että se on tullut meille naapuripuutarhasta, mutta ilmeisesti  se ei leviäkään niin vain puutarhasta toiseen. Voisiko siis olla, että se on viime kesän mökinrakennusprojektin myötä noussut taas esiin?

Sinipunainen sormustinkukka

Onhan se näyttävä kukka. Varsinkin tämä sinipunainen versio on aivan uskomattoman kaunis, kun sen sillä olevat pienet täplät näkyvät kirkkaina.

Sormustinkukka on kaksivuotinen ruohokasvi, joka kasvattaa ensimmäisenä vuotena talvehtivan lehtiruusukkeen. Se on siis ollut puutarhassamme jo viime vuonna, mutta kun sen kasvupaikka on varsin kitkemätön ja runsaskasvuinen yläpihan kohta, en ollut sitä huomannut.

Mutta nyt nämä komeat kukat siis ovat tulleet puutarhaamme – ja saavat siellä mielellään kasvaakin. 🙂

Valkoiset sormustinkukat

 

Valkoinen sormustinkukka

Sormustinkukka

 

 

Hovijasmike kukkii nyt kauniisti

Hovijasmikkeen kukat aukeavan myöhään heinäkuussa.

Mökkipihamme vanha hovijasmike aukesi kukkaan tällä viikolla. Nyt valkoiset pienet kukat täyttävät pensaan oksat.

Jasmike kuuluu mökkipuutarhamme alkuperäisiin istutuksiin. Pensaita on puutarhassa kaksi, joista toisen leikkasimme muutama vuosi sitten alas, kun se alkoi olla todella harvalehtinen eikä juurikaan enää kukkinut. Jasmike näyttää versoavan hyvin, mutta kukkia siinä on tänä kesänä vain muutama.

Hovijasmike on pystyoksainen pensas.

Toinen jasmikkeista kärsi varmasti vuosia siitä, että sitä varjostivat pihalla kasvanut iso kuusi sekä viereisen tontin varsin vahva koivikko. Kun viereinen tontti raivattiin muutama vuosi sitten ja itse kaadoimme samaan aikaan ison kuusen, pääsi tämä jasmikekin taas vauhtiin. Nyt se on sekä kasvanut että kukkinut loisteliaasti. Tänä vuonna pensas tuntuu olevan erityisen täynnä upeita pieniä kukkia.

Hovijasmikkeen kukissa on neljä valkoista terälehteä.

Hovijasmike aloittaa kukinnan myöhään heinäkuussa, ja tämä meidän pensaamme avasi siis kukkansa muutama päivä sitten. Jasmikkeen lehdet säilyttävät vihreän värinsä todella myöhään syksyyn. Kun muut lehdet jo muuttuvat ruskeiksi, on jasmike edelleen vihreä ja kaunis. Siitä on iloa siis vielä pitkään kauniin kukinnan jälkeenkin.

Mutta tästä upeasta kukkaloistosta saamme onneksi vielä nauttia muutaman viikon!

Ilta järven rannalla

Järvellä soudellen

Kesäilta järvellä – voiko kauniimpaa olla?

Aurinkoiset ja tyynet illat ovat tänä kesänä olleet harvassa. Onneksi niitä on kuitenkin ollut muutama. Puutarhanhoidon lomassa on ehtinyt soutelemaan järvelle.

Järvellä

Mökkijärvemme on pitkä ja kapea. Meidän tonttimme kohdalta se on aika lailla täynnä ruovikkoa.

Rantakaislikko

Pidämme uima- ja veneväylän avoinna, mutta ruovikon suojassa viihtyvät vesilinnut, kuten nokakana, silkkiuikku sekä harmaahaikara. Niiden pesintää ja poikasten elämää on mukava tarkkailla.

Ranta-alpi

Kesän alussa kerroin rantamme varhaisista kukkijoista. Nyt sinne on tullut vihdoin lisää väriä, kun ranta-alpi aloitteli viime viikkolla kukintaa. Sen heleän keltaiset kukat valtaavat rantaviivan loistollaan.

Ranta-kukka

Mökkirannassamme on myös muutama lila rantakukka. Niitä on harmillisen vähän. Kaunis rantakukka olisi tervetullut leviämään meillä laajemmallekin.