Säleiköllä ja kärhöillä näkösuojaa

Mökkimme viereisellä tontilla on rakennustyömaa, jota en välittäisi terassilla istuessa pahemmin katsella. Niinpä peitin näkymän kärhöillä ja kevyellä puusäleiköllä.

Kevyt näkösuoja ei estä auringonvalon tulemista terassille, mutta se peittää sopivasti näkymät naapuritontille.

Vuorasin puisen istutuslaatikon juurikankaalla ja vetelin pohjaan puukolla viiltoja, jotta sadevesi pääsee valumaan pois. Hankin rautakaupasta ihan tuollaisen kevyen haitarimallisen puusäleikön, jonka korkeus on 1,5 metriä. Kiinnitin sen pienillä nauloilla kiinni laatikon sisäreunaan.

Terassi on aurinkoisella paikalla aina iltapäivään asti. Kärhöjen juurelle istutin valkoisia lobelioita, jotta ne estäisivät kärhön juuria ja multaa liialta kuivumiselta.

Aika näyttää miten kärhöt paikalleen kotiutuvat. Alkukesän kylmistä öistä ne ainakin selvisivät, kun suojasin ne harsolla. Nyt vain odottamaan kukkaloistoa – ja parempia näkymiä!

 

Advertisement

Alppiruusupuisto on kauneimmillaan

Haagan Alppiruusupuiston kukkaloisto on nyt kauneimmillaan. Komeat alppiruusut kukkivat vielä ja ihanat atsaleat aloittelevat kukintaa.

Vaikka taivas näytti viime torstaina tummanpuhuvalta ja vettä satoi välillä oikein kaatamalla, sattui meille sopiva sateeton rako, kun vierailin äitini ja tyttäreni kanssa Helsingin Haagassa sijaitsevassa Alppiruusupuistossa.

Vuonna 1975 perustettu Alppiruusupuisto on Suomessa ainutlaatuinen. Se on osa puuvartisten koristekasvien kasvinjalostustyötä. Alueelle istutettiin aikoinaan 3000 alppiruusuristeymää. Tavoitteena oli luoda Suomen oloihin soveltuva monipuolinen lajikkeisto.

Juhannuksen alla keltaiset ja oranssit alppiruusut kukkivat vielä kauniisti. Pienemmät atsaleat aloittelevat kukintaa, joten nähtävää riittää varmaan vielä muutamaksi viikoksi.

Puiston värikylläisyys on häkellyttävä. Jos puistoon saapuu Kanukalliontien puolelta, pääsee ensiksi nauttimaan upeista valkoisista, liiloista ja punaisista kukista.

Upeat kasvustot kohoavat männyn runkojen välissä korkeuksiinsa, useimmat usean metrin korkeuteen.

Voimalinjojen toisella puolen alppiruusujen väri vaihtuu keltaiseen ja oranssiin. Tällä puolen kukkivat myös upeat atsaleat.

Puistossa voi liikkua esteettömästi. Hienosti rakennetut tukevat puiset kulkureitit johdattavat kävijän läpi puiston. Siellä täällä on myös korkeammalle rakennettuja näköalatasanteita, joista kukkaloistoa voi ihailla esteettömästi.

Alppiruusupuiston ehdottomasti käymisen arvoinen!  Tällaista kukkaloistoa harvemmin pääsee Suomessa näkemään. Suosittelen!

Haagan Alppiruusupuisto, Kanukalliontie, Helsinki.

 

Juhannuskimppu niittykukista

Juhannuskimppu syntyi ojanpientareilta ja niityltä kerätyistä kukista ja heinistä.

Tänä juhannuksena kukkakimpun kerääminen luonnonkukista oli tavallista vaikeampaa. Harvassa ovat vielä ojanpientareiden ja niityn kukat. Harakankellot, ahosuolaheinä, puna-apila, matara ja metsäkurjenpolvi sentään löytyivät. Ja yksi päivänkakkara. 🙂

Keltaisesta tuli kimpun pääväri, metsäkurjenpolvi ja harakankellot toivat kimppuun sinistä. Valkoinen on ojanpientareelle viereiseltä pellolta levinnyttä kuminaa. Ripauksen punaista kimppuun tuo ahosuolaheinä.

Koko komeus vanhaan Arabian maitokannuun ja juhannuskimppu on valmis!

Hyvää juhannusta!

Mökkirannan varhaiset kukkijat

Alkukesällä mökkirantaa värittävät keltaisena hehkuvat keltakurjenmiekat ja herkät pienikukkaiset luhtalitukat.

Keltakurjenmiekat olivat avautuneet viime viikonloppuna täyteen kukoistukseensa mökkirannassa. Upeat kukat kurkottelevat korkeuksiinsa vihreiden lehtien seasta. Ne oikein hehkuivat ylväinä ilta-auringon lämmössä pienessä järvenpoukamassa.

Keltainen kukinto houkuttelee puoleensa kaikenlaisia isoja ja pienenpieniä ötököitä – siis oiva kohde valokuvaajalle!

Luhtalitukat ovat selvästi lisääntyneet rannassamme viime vuosina. Tänä vuonna kukintoja on jo kymmeniä.

Herkänkaunis luhtalitukka pääsee näin alkukesästä esiin, kun muuta kasvillisuutta tai kukkia ei vielä niin runsaasti ole. Noin 20-30 senttiä korkean varren päässä olevat valkoiset kukinnot ovat neljäterälehtisiä.

Luhtalitukoitamme ahdistaa jo järvikorte, jota olen yrittänyt sitkeästi nyhtää pois litukoiden juurelta. Se peittää hetkessä koko rannan pitkillä kasvustoillaan, jos sitä ei ole koko ajan poistamassa. No, meillä sen ei suoda peittävän ainakaan näitä kauniita kukkia!

Mutta täytyy myöntää, että kyllä tyttäreni sai siitä aika komean kuvan. 🙂

Kissankäpälä kukkii

Alkukesällä mökkipihallamme kukkiva kissankäpälä on vaatimaton, herkänkaunis kasvi.

Kissankäpälä (ahokissankäpälä) on kuivien paikkojen kasvi, monivuotinen ruoho. Se menestyy paikalla, joka kuivuu säännöllisesti. Meidän mökkipihallamme on kalliota, jonka vieressä kissankäpälä on viihtynyt jo vuosikymmeniä. Kun sen kasvupaikan vierestä kaadettiin muutama vuosi sitten iso kuusi, on kissankäpälän kasvupaikka muuttunut entistä kuivemmaksi.

Kissankäpälä viihtyy hyvin muuttuneessa ympäristössä. Nyt sen kasvualusta todellakin kuivuu auringon päästessä porottamaan siihen oikeastaan koko päivän kuumimman ajan. Kasvi on selvästi levinnyt ja tänä kesänä nämä upeat kukat oikein pistivät silmään. Ennen niitä ei välttämättä juuri huomannut.

Kissankäpälässä on vaatimattomat, huopakarvaiset lehdet. Kukinto on pitkän varren päässä. Tällä kertaa kissankäpälässämme näkyi vain punertavia emikukkia, hedekukat ovat valkoisia. Siementen lisäksi kasvi tekee maavarresta versoja, joista kehittyy sitten lehtiruusukkeita.

Kissankäpälä on silmälläpidettävä kasvi, joka on vähentynyt varsinkin Etelä-Suomessa. Siispä pidämme tästä kauniista kissankäpälästämme hyvää huolta!