Ihastuttava Australian pelargoni

Tämä kaunokainen kiinnitti huomioni Oma piha -messuilla.

Ja pakkohan se oli tuoda kotiin.

En ollut aiemmin törmännyt Australian pelargoniin (Pelargonium australie). Tämä kaunis, pienilehtinen ja hurmaavasti alaspäin rönsyävä pelargoni sopii niin viherkasviksi kuin kesäiseksi ampelikukaksi ulos. Löysin sen sattumalta, katselin ja kääntelin, ja lähdin jo sen luota poiskin. Pakko oli kuitenkin palata ja kysellä tästä kaunokaisesta lisää.

Sain kuulla, että Australian pelargoni viihtyy auringossa ja paahteessakin. Sen multa saa kuivahtaa reilusti kastelujen välillä. Jos sitä kastelee turhan usein, se tekee vähemmän kukkia.

Australian pelargonin lehdet ovat paljon pienemmän ja sirommat kuin meidän tutuissa pelargoneissa. Samanlainen nahkea pinta on näissäkin lehdissä.

Herkänkauniit kukat kasvavat kauniina kukkaryppäinä. Keskellä kukkaa suoraan ylöspäin kasvavat ja reunoilla rehevästi alaspäin ryöpsähtävät kukinnot muodostavat kuin lumisataeen pelargonin varsille.

Nyt tämä Australian pelargoni on viihtynyt muutaman kuukauden sisällä, mutta odottaa varmasti pääsyä ulos. Kunhan lämpötila vain vähän nousee, siirrän sen terassillemme amppeliin. Valoa ja suoraa auringonpaistetta se tulee saamaan keskipäivästä iltapäivään.

Saa nähdä miten tämä kaunokainen viihtyy pohjoisen pallonpuoliskon kesässä, kaukana omalta kasvualueeltaan!

 

 

Advertisement

Anopinkieli kukkii

Anopinkielestä on sanottu, että sen helppohoitoisempaa viherkasvia ei ole. Jos haluaa helppohoitoisemman, on syytä hankkia tekokukka.

Anopinkieli viihtyy aurinkoisella kasvupaikalla. Se ei ole nuuka kastelun suhteen eikä pahemmin kaipaa lannoitusta. Se on kiitollinen viherkasvi myös siinä mielessä, että se pitää jakamisesta. Isosta anopinkielestä saa jaettua pistokkaita uusiin ruukkuihin tai vaikka ystäville.

Minulla on ollut anopinkieliä jo useita vuosia. Tänä keväänä kävi kuitenkin niin, että huomasin anopinkielessäni ensimmäistä kertaa kukan.

En edes tiennyt, että anopinkieli voi kukkia! Mutta niin vain löysin varsin erikoisen kukan yhden kastelukerran yhteydessä. Pitkän kukkavarren päässä oli epämääräinen ”tupsu”.

Kukassa on vahva, makea tuoksu. Löysin kukinnon jo siinä vaiheessa, kun se oli vielä nupullaan. Tuoksu ollut vielä ehtinyt kiinnittää huomiotani. Mutta lähietäisyydeltä sen kyllä aisti varsin hyvin.

Anopinkieli kukkii harvoin. Kukinnan saa kuulemma onnistumaan, jos vähän lyö kasvia laimin eli ei kastele sitä niin usein. Minä olin laiskuuttani tehnyt niin talven aikana.

Kukkimaan ryhtynyt anopinkieli ja siitä muutama vuosi sitten erotettu pistokas ovat makuuhuoneessamme, muut viherkasvimme taas pääosin olohuoneessa. Jos kasteluvesi on muita viherkasveja kastellessa päässyt loppumaan, olen jättänyt nämä anopinkielet kastelematta – kastelen sitten seuraavalla kerralla. Nyt se ajatus kantoi hedelmää. 🙂

Villi ja vapaa aasinmaksaruoho

Olen aina pitänyt mehikasveista. Pidän mehikasvien nahkeasta mattapinnasta ja pulleista muodoista.

Tänä keväänä hankin pitkän tauon jälkeen taas mehikasvin, villinä ja vapaana kasvavan aasinmaksaruohon. Sen kasvustot sinkoilevan sinne tänne, eikä sitä meinaa saada pysymään aisoissa millään! Mutta se ei haittaa, antaa aasinmaksaruohon rönsyillä!

Aasinmaksaruoho pitää valosta, mutta viihtyy myös hajavalossa. Meillä se löysi paikkansa pianon päältä, johon tulee hyvin valoa lähellä olevasta kattoikkunasta.

Näin hoidat aasinmaksaruohoa

• istuta aasinmaksaruoho kaktusmultaan
• kastele maltilla: liika kastelu mädättää kasvin
• lannoita keväästä syksyyn miedolla lannoitteella
• aasinmaksaruoho talvehtii mielellään hieman viileässä paikassa

Kasvun alku

Tästä se kaikki lähtee, pienestä versosta.

Niin se taisi lähteä minunkin puutarhaharrastukseni siitä, että idätin ensin nuorena opiskelijatyttönä versoja keittiön ikkunan edessä. Sitten siirryin yrtteihin – ja vähän myöhemmin, oman mökkikasvimaan myötä, muihin kasveihin.

Versot ovat taas ajankohtaisia. Niiden suosio on kasvanut lisääntyneen kasvisten syönnin ja terveellisen elämäntavan tavoittelun myötä. Ja versojen kasvattaminen omalla ikkunalla onkin mitä mainioin tapa saada tuoretta, itse kasvatettua vihreää pöytään ja leivän päälle.

Kokeilin Nelson Gardenin uutta MicroLeaf 1 -kasvatuslaatikkoa. Pieni laatikko (17,5 x 21 cm) mahtuu hyvin ikkunalaudalle tai ruokapöytään. Laatikossa on kaksiosainen pohjaosa, joka koostuu viljelykaukalosta sekä pohjakaukalosta. Läpinäkyvässä kannessa on kätevä säädettävä ilmanvaihtoluukku.

Täytin kaukalon taimimullalla ja kylvin Micro leaf -luomuherneet mullan pinnalle. Niitä kannattaa painella hieman alas esimerkiksi lusikalla. Micro leaf -herneet ovat erityisesti versojen kasvattamiseen tarkoitettuja, mutta toki voit kasvattaa versoja ihan tavallisistakin herneistä. Voit edistää versoamista liottamalla herneitä vedessä muutaman tunnin ennen niiden kylvämistä.

Kastele mullan pinta kosteaksi esimerkiksi sumuttamalla. Sitten vain kansi päälle, laatikko valoisaan paikkaan ja satoa odottamaan!

Herneet alkavat itää muutamassa päivässä ja viikon kuluessa on luvassa jo näin komeita versoja. Lisää herneitä mullan sekaan, niin saat pitkitettyä satokautta. Kun leikkaat versoja käyttöön, leikkaa ne alimmaisten lehtien yläpuolelta. Näin versot jatkavat kasvuaan, ja saat samasta versosta lisää satoa muutamassa päivässä!